EETOSTANSSi
Pyhä hiljaisuus on vallannut tienoon,
laskeutunut levolle tyvenen veden kalvolle.
Tuuli on silkka pelkkä huokaus,
pieni siemaisu keijun tai maahisen henkäisyä.
Savu tanssii mustaa kuvastinta vasten,
liekkein loimu suutelee siloa pintaa,
tuoksu noutaa alitajunnasta ääneen lausuttavaa.
Kipene karkaa maailmalle,
kuolee pois.
Tämä hetki;
vuosituhansien takaisten esi-isien henki on läsnä
tässä juhlallisessa toimituksessa,
syleilee - väristää sielua,
testaa pokkaa, niistättää nokkaa,
ahistaa nielua.
Äänettömyys hivelee kuulimia,
saa erottamaan kauimmaisenkin risauksen;
tundra kuiskaa - puhuu sellaisella sävyllä,
että jokainen äänne tallentuu erillisenä nuottina
humeetin sykkivälle viivastolle.
Nämä kokemiset saavat aikaan rajatilan;
eetostanssin sfääreihin,
unen- ja valveen sietämättömän häilyvässä välitilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi