SPARTACUS
Puhaltaa sen verran riettaasti,
että alle viiden kilon turskat ovat lentokaloja;
tempautuvat aallonharjalle osuessaan tuulen völjyyn,
läiskähtelevät melkoista haipakkata -
toki onneksi satunnaiseen tahtiin,
meren puolen seiniin.
Humeettia ulos tarjotessa pitää ottaa huomioon ne,
ynnä on yritettävä väistää etuajassa mahdolliset
lentävät uuhet karitsoineen,
-pyörätelineet ja - rollaattorit,
sekä Nuijasodan aikoihin satamatta jääneet akat.
Muuten ei mitään erikoista tänään,
harmaata varpaista kattoon koko maailma
tai kiirestä kantapäähän - miten vain,
saa valita.
Väriläiskänä musta mielikuvitus.
Mukavalta soitto kuitenkin soi - ulajaa venttiileissä
jotka tieten tahtoin on viritetty niille töin;
tunnetta ja tunnelmaa luomaan.
Draaman ihana kaari,
sitä tässä nyt ahmitaan antaumuksella ajuun;
toki Hatšaturjanin Spartacuksen Adagiollakin
on osansa tässä väkevässä toimessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi