ViHREÄ VESi
Tähän on tultu;
kävelemään maan esihistorian päällä.
Vesi ja tuuli ovat pitäneet huolta,
etteivät miljoonien vuosien aikana kertyneet
tapahtumat ole peittyneet kerrostumien alle.
Ilmassa on suuren juhlan tuntu
astellessa rannan Kambri-kautista valkeaa santaa;
simpukan kuoret ritisevät anturoiden alla.
Maa on autio ja tyhjä,
viimeinen kapteeni puksuttaa horisontin yli,
meri on pelkkä yksiuloitteinen viiva sinivihreässä,
toki molempiin suuntiin katsojassa.
Sielua värisyttää - puistattaa niin ihanasti
kun vihreä vesi huuhtelee varpaita,
koettaa koukuttaa,
yrittää houkuttaa hyiseen kylpyyn.
On kiellettävä kolmasti - Juudaksen tapaan,
mutta meri on Mestari - ei lannistu,
jokaisella aallolla saapuu uusi pyyntö
ja itsensä hillitseminen vie viimeisetkin rippeet
sielun voimavaroista.
Ensimmäisenä lennähtää sannalle ihokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi