maanantai 27. heinäkuuta 2015

TULiLAULU


TULiLAULU

Kuiskaten lausutut sanat pyhittävät riitin;
jostain muinaisuuden alkuhämäristä vyöryy tunne,
ottaa ja loikkaa äänettömän hypyn kiehisiin.
Se on sen taika.

Ensimmäisillä luotteilla syttyy,
imaisee liekin syvälle kitusiinsa;
harmaa väkevä savu on merkki hyväksymisestä.

Iloisia raksahduksia - ripseitä ja ahmimista,
taivas saa maistiaiset,
uhkea pursuilu laihtuu olemattomaksi
ja pian sen tunnistaa enää vain tuoksusta.

Lämmin leviää,
tunkee onean illanviileän läpi louetta vasten,
hyväilee,
tasoittaa heijastamalla olotilan.

Tuleen tuijottaminen on ankaraa työtä;
molemmilla otsansa hiessä,
tervaksella maustettuja nokisia pisaroita
koko jäkäläinen kuolpuna täynnäns'.

Yhteys pitää saada,
esi-isien tulilaulua on vaikea kuvitella,
ellei ole sielujen viidettä ulottuvuutta tai kuudetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi