RUUHKA
Maisemassa piisaa,
taivaisiin kurkottavia jyrkkiä,
pilvihameiden alle sojottavia vuoren ryntäitä.
Suoraan merestä;
ties miten hyvän matkaa maapallukan ytimeen päin -
kolosseilla jalustat.
Juuret ulottunevat muinaisten merihirviöiden suihin.
Sinisenvihreän lyömätön yhdistelmä
jota valkoinen rikkoo niin poikkitaiteellisena,
että maisemamaakari ei kykene iskemään kiilaa
luonnonmaalarin käden jälkeen.
Kuvaaminen turhauttaa;
eniten jää kuvia ottamatta hyvistä paikoista.
Niitä on liikaa - runsauden pula -,
humeetilla tarvehierarkian kera kinaa.
Kerrassaan omituinen tola,
toistaiseksi vielä turtumattoman mielen mielestä
näkövinkkeleitä ruuhkaksi saakka.
Lohdullista on se että kuvauskohteet ehtyvät;
vuosikymmenien kutvailu maisemissa
saa kaiken erinomaisen sykähdyttävän haihtumaan
ajan tuulien mukana merelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi