keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

RUUHKA


RUUHKA

Maisemassa piisaa,
taivaisiin kurkottavia jyrkkiä,
pilvihameiden alle sojottavia vuoren ryntäitä.

Suoraan merestä;
ties miten hyvän matkaa maapallukan ytimeen päin -
kolosseilla jalustat.
Juuret ulottunevat muinaisten merihirviöiden suihin.

Sinisenvihreän lyömätön yhdistelmä
jota valkoinen rikkoo niin poikkitaiteellisena,
että maisemamaakari ei kykene iskemään kiilaa
luonnonmaalarin käden jälkeen.

Kuvaaminen turhauttaa;
eniten jää kuvia ottamatta hyvistä paikoista.
Niitä on liikaa - runsauden pula -,
humeetilla tarvehierarkian kera kinaa.

Kerrassaan omituinen tola,
toistaiseksi vielä turtumattoman mielen mielestä
näkövinkkeleitä ruuhkaksi saakka.

Lohdullista on se että kuvauskohteet ehtyvät;
vuosikymmenien kutvailu maisemissa
saa kaiken erinomaisen sykähdyttävän haihtumaan
ajan tuulien mukana merelle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi