TUOKiOKUVA
Yltiöpäinen pisara rimpuilee irti emästään,
antaa vapaan pudotuksen kiihottaa itseään
ja läiskähtää sitten lätäkköön.
Roiskuu kyllä,
mutta suuremmilta ropinoilta vältytään.
Yksittäistapaus.
Yhtyy uuteen emäänsä;
sellaisella intensiteetillä että kuoppa tulee,
itsekseen siloittuva kraateri poistuu kuviosta
muutaman hetken päästä.
Häilyväinen kalvo kiristyy takaisin kuvastimeksi,
pilven varjojen vaellustantereeksi;
pinnan alla asettuvat tomuhiukkaset
taas kerran uuteen oikeaan epäjärjestyksen.
Niiden elämä on siinä.
Porstuan rappusilla ei oikeastaan tapahdu mitään,
kuksa tyhjenee vähin äänin,
ruumiskasa kasvaa tapahtumattakin,
sisupusseimpia joutuu hätistelemään kihvelillä.
Keskikesän tyven huomen jatkaa kesyyntymistään
rohkii näyttäytyä rempseässä koreudessaan,
mutta pukkaa sentään autereen häpynsä suojaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi