VÄHÄN ENNEN
Yötä enteilee,
aurinko kumpailee pilven longissa,
puunnot yltävät puolen maailman katteeksi,
ruso on herkkä kuin impyen hipiä veden kalvolla.
Nuotio riutuu viimeisillään,
kaikki tarjottu purtava on purtu,
ohut kiekura poraa reikää avaruuden kattoon;
joelta lipuva terhen ilmaisee halunsa liittyä
taivaan raapijoihin.
Se peli ei vetele - kosteutta ei kelpuuteta,
pitää olla priimaa,
tulessa kuivattua herkkää sinervää;
sillä saa kauneimmat reiät kanteen.
Tilanne seisahtaa,
ottaa aikaa kädestä kiinni;
tuijottavat molemmat oneina
kapean apeaa mahdollisuutta olla jonain.
Yön enteet saavat voiton,
lammaslauma vaeltaa taivaanpiirille,
punerrus ankaroituu väkeväksi hehkuksi.
Ranta-ahteella hiilien hehku, savun tuoksu,
mustan joen yllä tanssiva auer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi