iLMESTYSKiRJAN PEDOT
Askel pakkaa toisen eteen,
hikikarpalot valuvat vuona - kastelevat hartiat,
kaavun helmat läiskivät likomärkinä sääriin.
Tunturin kiirellä katse seilaa maan ääriin,
uupunut selkäpii istahtaa - asettuu kivelle,
äkkää hiljaisuudessa kuulevansa sen kasvavan;
isoaminen tapahtuu hitaasti mutta varmasti,
siitä ovat todisteena lukuisat tunturit ja vuoret.
Karjalaisen sisupussin älli alkaa vihdoin palata,
pelata vuosikymmenten sitkeän harjoittelun jälkeen.
Sitä yht'äkkiä vaan käsittää
miksi luojan oli niin helppo mätkäistä koko maailma -,
luontoa myöten -, yhtä tsottaa,
vapovalmiiksi seitsemässä vuorokaudessa.
Kova homma,
mutta aivan leikkipeliä - amisjutska -,
silloin nääs ei ollut pilkunnussijoita, byrokraatteja;
niitä se ei luonut änskälläkään - tiesi lempo.
Nämät ilmestyskirjan pedot -,
net syntyivät tyhjästä vaatimaan tyhjää
tyhjänpäiväisellä pilkun viilaamisella.
Nyt niistä kärsii koko maailmankaikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi