TERVASTELUJA
Pursulle tuoksuvaa kankaan reunaa,
siellä täällä monisatavuotisia aihkeja;
pankaoksineen, lakkapäineen.
Mikä upea maa.
Tuossakin -,
käkkärällä ikää liki seitsemänkymmentä vuotta;
viiden sentin paksulla petäjällä.
Ukkoina täällä tosiaankin sylilapset.
Äänet ovat haihtuneet jäljettömiin,
vain tuulen unettava kehtolaulu maisemataulussa,
toisen oma tuntuu omalta,
näkimet hakevat Taivaallisen Rauhan Aukiota.
Tulen panna,
sitä ne hakevat - sijaa -,
tuplata kokemus tervaan tuoksuisella kohveella,
ikipuiden maassa nuotiolla lojuen.
Kyynerpään varassa,
luomet laskeutuneena,
aistit apposen auenneina kuksa kourassa
elämää ahmien.
Pysähtymisen sietämätön ihanuus;
kuulkaas - ei sellaista voi keksiä.
Haistimeen työntyi vuolas suopursujen tuoksukonsertti ryyditettynä nuotion tervaspuiden savulla. Aah, mikä ihana unelma odottaa toteuttamistaan. Ei mulla muuta.
VastaaPoistaOn sitä jo tuossakin.
Poista