TUO VUO
Ohuessa tuulessa huojuvia heinän korsia;
sorsia uiskentelemassa kevyesti pukeutuneena,
lahon talaksen orsia puoliksi veteen vajonneina.
Punaista kuultaa veden kalvon läpi,
tätä näkymää valvon ja palvon.
Maailma on lähes pysähdyksissä,
kulumaton aika jurottaa rääseikössä
räkkään syömmistyneen hirvaan kera kilpaa.
Iltaa kohden vaikuttaa tyventyvän,
kuvastin piirittää jo siltaa lähes joka kulmasta.
Tänään kuussa on varjoja - ne tulevat,
ovat tovin - sitten sulautuvat.
Joki näyttää pysähtyneen niille sijoilleen,
peilaa itseään levollisena avaruutta vasten
kuten joet kautta aikojen ovat tehneet,
päästessään peilin virkaan.
Sielua naurattaa tuo vuo,
hytkyttää koko kehoa jokin tummassa raumassa;
sehän näyttää joutilaalta ihka samaan tapaan
kuin kalastaja purressaan purressaan huulta,
odottaessaan tappajahauin kiskaisua elämään.
Rankkasateet valuvat tuntureilta ylihuomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi