HAUKiO
Joen hehkeää rantaa soljuu soljumistaan,
kuin sietämättömän ajaton aika,
joka ei ala mistään - ei lopu mihinkään.
Vihreä muuri valuu kahtapuolta,
taviriepu hoputtaa rääpäleitään törmän suojaan;
aikaa kuluu viljalti ennen ensimmäistä ähkäisyä.
Se on kolmihaarakoukkuja ymmärtämätön toljake,
hauin puikko - joka luulee Rapalaa evääkseen;
kehkeytyy kiihkeä toiminta.
Siima viuhuu,
rissa rätisee,
vavan kärki piiskaa ruoskana.
Kelamies rukoilee sitä Perkeleen haavia tai jotain.
Perämies empii tuhdolla;
laittaakko sormi suuhun peräti molemmista käsistä,
mutta millä sitä sitten ruoria sompailisi.
Tilanne raukenee parissa tovissa,
puolenkiloinen vonkale sätkii ilmassa ilman haavia,
lätsähtää paatin pohjalle
ja alkaa limoittamaan impistä pintaa.
Saaja sadattelee saalistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi