BERMUDAN KOLMiO
Dyynit kahisevat tuulessa,
meren rannan heinä tanssii ilta-auringolle,
vuoksi kuiskaa terveisiä Haavruuan syövereistä,
suutelee varpaita ja kääntyy pois.
Santaan piirretyn runon siloittaa luode,
vuoroveden vaihto tapahtuu tarkalleen ajassa,
siloinen kostea hiekka kuivahtaa verkkaan
ja käy ajan kuluksi pölisemään joutavia.
Nuotio hiipuu rajatilassa,
jäi juuri ja juuri kynsiään kastamatta;
pelastui sihahdukselta ja kuolemalta.
Nyt vilkuilee nöyränä eeskahtaalle:
Olisiko vielä jollakulla heittää pökköä pesään,
kurniva nälkä jäi
kun on tuo mieli niin ahnas meikäläisellä.
Tönkkösuolattu kalikka,
jostain Bermudan kolmion liepeiltä,
tupsahtaa nuotioon - niin suolainen,
että hetken nuoleskeltuaan anoo
henkitoreissaan vettä.
Luoja taipuu - suostuu,
aukaisee hanikat ja kohta sataa kahta sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi