UKON TULi

UKON TULi

Tuli tehdään tähän merikokkojen maahan
seisauksen yötä vasten;
oitis tuoksinoiden parahultaisesti tauottua
kun ensin froua saunapolkunsa astellut.
Posket hehkuen - vastalle tuoksuen.

Pyhä kokko vuoksen nuoltavaksi;
Ukolle merkiksi - täällä ollaan - me maanmatoset,
imeväiset, aikuiset, merenelävät ja kaikki tyynni.

Hyvää suolaista puuta.
Meren tuomia kuolleita raatoja madon reikineen
tervaisilla sytykkeillä ladattuna.

Tuli nuoleskelee ahnaasti,
aloittaa alhaalta - viipyelee -, nautiskelee,
iskee kyntensä herkimmin tulistuviin ensin;
saa pinnat kiehumaan wanhoissa harmaissa ahavissa.

Vahvistuu ankaraksi kohinaksi,
liekit hipovat kirjokantta - avaruuden reunoja,
savuntuoksuinen ruoska tanssii tulisessa hohkassa,
sekoittuu tyydytettynä taivaan sineen.

Aamulla sileä santa,
viaton ranta,
kaikilla puhtonen sielu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!