LENTÄVÄT iMURiT
Venho rantteella evät tyyten levällään;
odottaa kuurosta kiihottuneena hinkkaajaa,
lopputulemana uutta kerrosta punaista maalia.
Vissiin jano kuivan talven jäljeltä.
Niin niin - ymmärrän kovin - vesille venosen mieli,
mutta saa oottaa vielä tovin - maalia,
joka oli jo edellisen omistajan törkeä virhearvio,
mutta jota ei poiskaan saa muutoin
kuin polttamalla koko vene.
Millä sitten huruutettaisiin?
Joten kaapimista ja maalin päälle maalia,
lisää typeryyttä typeryyden lieventämiseksi.
Sitä paitsi silmänlume on kivaa.
Ilmasto täynnä sianpoikasen kokoisia,
raskaasti lentäviä imureita,
sääsken ja huttusen motlakkeita,
jättimutantteja siipiniekkoja.
Ei sitä niille halua aivan vapaaehtoisesti toimia
kävelevänä veripurtilona;
jotain rajaa sentään -,
niidenkin suvunjatkamisvimmalle.
Siksi litran mittainen verenluovutustauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi