BiLL
Kun tuli jokin aika sitten - ihan julkisesti,
ihailtua hiljaisuuden suurta sinfoniaa;
sellaista jossa välisoiton aikana kuulee,
josko silmäneula sattuu putoamaan heinäsuovaan,
niin nyt ei.
Kuule.
Piipun pelti muistuttaa että villoja puuttuu;
niinpä niin - kuka yltiöpäinen hurjapää niitä sinne,
neljässä boforissa lähtee juoksuttamaan -
koliskoon lempo puhurin tuomaa intoa.
Sen verta veto suurella luojan hormissa,
jotta kiskoo sukat jalasta jos ei pidä varaansa,
mutta muuten kyllä viihdyttää ja mieltä kiihdyttää.
Pohjosesta ja öystäpohjosesta - vuoksea vasten,
tuiskauttaa jokahisen aallonharjan ryöpyksi,
vastahankaan kiitää tiuskeita vesipisaroita.
Pieniä herkkiä sateenkaaren poikasia näkee,
jos hoksaa säädellä näkimien korkeutta
valon tulokulman mukaan.
Ei se nyt vissiin ihan maailman kahdeksas ihme ole,
onpahan kuitenkin romanttiselle hupsulle ajankulua.
Näillä mennään Bill.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi