ARKiSTA
Jokapäiväinen vilkaisu,
joskus sattuu - joskus ei;
pilvien puunnon alla ulapan aavuus,
huomenen valossa kiiltelevä redin selkä.
Oikein vihlasee;
tuolla jossain on vielä satuisempi maa;
rajuisuudessaan, ankaruudessaan houkutteleva.
Meren avaruus saa sieluun oudon kaihon.
Runo syntyy;
suoltuu hyppysistä näkimillä luettavaksi,
sen sijaan että valmistaisin sen suurella vaivalla
sielun räytyvässä palossa.
Tuskainen olo on tuntematon tola,
paine puuttuu,
ei enää tarvitse todistella olevansa.
Sinänsä yksinkertaiset näkymät saavat kuohun,
niin tyyten arkiset tavalliset,
että urbanistanilainen hämmentyy mokomasta,
Näkökulmaan on mahdoton kyllästyä,
suuri näyttämö on joka kerta uusi katsoessa,
kiivaat tunteet värisyttävät riettaasti ihoa,
huojuttavat kehoa tyvenessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi