SEMPER DEBEO Runo № 2400
Sanat lainehtivat valtoimenaan tundralla,
huleiden tapaan vyöryvät myötäleeseen;
ryöppyävät kuruissa,
kerääntyvät röykkiöksi meren rantaan,
levittäytyen sannalle poimittaviksi.
Joka sään sanoja,
heilahtelevan tunteen ailahtelevia päähänpistoja,
"suunmukkaisia" - maisteltu ja vätkytetty tovi
ennen kuin niistä saa julki pantavia.
Ovat lemmot menossa kaikkiin erisuuntiin,
yhtä- ja eriaikaa;
joskus näyttää että ilman tolkkua,
vailla päätä eli häntää.
Mutta on vain sanoilla kummallinen tapa taipua;
sovittautua kahden muun sanan väliin,
ahtautua siihen tila itselleen hinkaten.
Ja kas -
kun jälkikäteen katsoo,
sopiihan se siihen - hyvänen aika,
kuin suutarin näppi sian sinne.
Tyhjä tässä on hillitä vuota - tulee muuten yli,
parempi näpytellä ne yksin tein päiviteltäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi