TiPPUU

TiPPUU

Räystäältä harvakseltaan tippuvissa pisaroissa
on jotain samanlaista haikeutta
kuin silmänurkasta herahtaneelta
ja wanhojen kasvojen ahavoituneita kanjoneita
pitkin noruvilla.

Aikansa kierittyään net tulevat äärelle;
pellin reunalle - leuan kärkeen
edessään hyppy tuntemattomaan seikkailuun
jonka päätepiste loppupeleissä kuitenkin on
sitten joskus hamassa Äiti meri.

Valtava valtameri jossain päin maailmaa,
minne nyt hötkyilevä tuulen tie sattuukin käymään.
Ota siitä selvää.

Niitä vaan tippuu - pisaroita - ei valu lorona;
ilmastoinninmuutoshallusinaation takia kunnollista,
rehellistä wanhan kansan sadetta ei ole saatavilla.

Tai jos on - niin sitten keräilykamaa
ja ehdottomasti suojeltava tuleville sukupolville.
Että oppisivat.

Kaikki nykyajan moderni sade selitetään johtuvan
siitä ja siitä tavallisen ihmisen tekemästä syystä;
väärin pinotuista takkapuista sun muista...

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!