HEREYTYNEENÄ
Sateen jälkeisiä tuoksuja santakankaalla:
kuolpunalla maatuvan karikkeen,
siihen sekoittuneena vanamoiden huumaava;
ilman istahtaessa sijoilleen.
Jostain pursuu haistimiin suopursua,
ohut kiemurteleva säie tulee niin väkevänä;
sitä jälestämällä pääsisi kai alkulähteelle,
jonkun kosteikon reunalla viihtyvän varvun luo.
Vanoja leijailee sitä mukaa
kun askellus jatkuu - suurin osa tuttuja tuoksuja,
jo lapsuudesta - uudelleen ajateltuna.
Silloin pelkkää uteliaisuutta kiihottaen,
nyt asioista perillä olevana ne eri yhteyteen asettaen.
Tila on sama - tyvetessä - tola ei entisellään.
Kovin on heppoinen ja kevytmielinen olo,
pienenkin vapaan antaminen huithapelille sielulle
tarkoittaa hereytymistä mielikuvituksen laukalle.
Että oitis saattavat alkaa kaikenkarvaiset
menninkäiset ja maahiset vilkutella piiloistaan,
keijut tanssia häilyvien autereiden helmoissa.
Sellainen tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi