JOKiELÄMÄÄ
Joen mutkan aurinkoisella hiekkasärkällä
läträä lapsia arktisessa hysteriassa;
palloja, sankoja, lapioita - hiekkalinnan tekele.
Vastarannalla - parisensataa metriä ylempänä -,
olettamassaan herran rauhassa;
klittraa uhkea naaras sinikeltaisen pyyhkeen päällä
luomet näkimille viikattuina.
Pyhäpäivän aamun rikkumaton rauha.
Ei todistajia suuresta ilosta, vain kullakin jumalansa.
Ja tietty - yks' muudan satunnainen perhostelija
jolla pasmat ja siimat tuhannesti sekaisin
näkemänsä johdosta.
Häkellystä jatkuu henkeä pidätellen
vastarannan kiihkeän tuoksinan takia;
- ei sanaakaan, sanan, sanan sanaa.
Pitkä kiljaisu jumalille karkottaa lähitienoon kalat,
perhosmies haalii vermeensä,
vyyhteää siimansa vähäeleisen suurpiirteisesti
ja haihtuu takanaan olevaan rääseikköön.
Suuri onni laskeutuu kuvastimelle
ja käy lipumaan myötävirtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi