JOUTAVAiNEN
Niin leppoista,
ei pauhaa meri, -pulputa lähde,
ei ruoski hyinen ahava kasvoja.
Aurinko hyväilee sen verta korkealta,
että sen suudelmat jäävät osin lierin varjoon,
tosin iholla tuntuu siitä huolimatta
veden heijastama ultravioletti.
Pystyneekä wanhaan lihaan samalla ärhäkkyydellä
kuin tuoreempiin,
vai joutuuko lempohinen antamaan periksi?
Kaikenlaista sitä osaakin mielessä käydä.
Sielu on joltisenkin tyytyväinen;
höpöttää levottomilla pehmustettuja pötypuheita
ihan ilman aikojaan.
Pelkästään siitä heppoisesta syystä,
että on peevelin mukavaa suoltaa joutavanpäiväisiä
leppoisesta olotilasta.
On oikein ääneen hymistävä;
sanoja putoilee pienen kaltion ahteelle,
pulahtavat kivien lomasta märäksi saakka.
Siinäpä sitten kuivattelevat louhen päällä itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi