KYNSiTULiLLA
Nämä ehtoon hiljaisuudet ovat makeinta;
hitaan elämän ja joutilaisuuden koko kuva,
niin maukkaasti tarjolla,
että haukata voi mistä nurkasta tahansa
ja aina saa sielu suuntäydeltä mutusteltavaa.
Ulommaisen järven ulapan yli kantava kuikan huuto
kaiun toistamana vastarannan jyleistä pahdoista
vääntää haihattelevaisen mielen kuvan nurin niskoin.
Kääntää elämisen huudon niskavilloja pörhistäväksi,
panee kusiaiset kipittämään vikkelään eeskahtaalle
selkäpiin ja humeetin väliä kyynäret linnunlihoina.
Haittaako se - ei, ajassa tapahtuu -,
huolimatta siitä onko sitä edes olemassa;
sen eläminen on opettanut.
Mokomalla suhtautumisella lienee jotain tekemistä
iän tuoman vapauden kera,
ei tarvitse enää hötkyillä joutavia,
voi pysähtyä vaikka kuvastimeksi tyyntyneen
virran ranta-ahteelle kynsitulille.
Seuraamaan kuinka uneliaan liekin toimittama savu
käy poramaan laiskasti reikää kirjokanteen
yöttömässä yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi