perjantai 22. helmikuuta 2013

JÄTTiAHVENiA


JÄTTiAHVENiA

Yksi lysti,
tyhjän saa pyytämättä;
onpahan kuitenkin koitettu,
väännetty reikää jängän sydämen sysimustaan.

Aikuisten uroitten puuhastelua
hullunkiilto silmissä mieltymyksestä kalaan.

Jättiahvenia - kaikkien assujen pullakoita äitejä;
veljen kummin kaiman naiman kertomaan mukaan
saatu sellaisia körmyniskoja,
että piti reikää suurentaa ja hevoisella jäälle kiskoa
jos mieli saada ne leivän päälle ehtoolla.

Nyt vaan ei kuulu ketään,
hikisiä tippoja litimärästä päästä,
roiskuneet kulpoiksi;
ne ylimääräiset jotka eivät mahdu selkäpiitä pitkin.

Sitten isku joka on viedä käden,
rissa pärähtää ja lakkaa pitämästä;
kertakiskaisulla lennähtää syöveristä väkevä harri,
puolentoista kilon vonkale - silmä ehtii punnita.

Ja lisää ja lisää ja lisää - parvi,
ankaraa paneutumista metallin palaan - sitten tyssää.
Ei yhtään jättiassua, sintistä puhumattakaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Riittäähän jo nuista, mitä lisäsinteistä, saamattomista, marmattamaan.

    Olisi se mukavaa touhua kun piäsis; saisi lähetyksi. Vaan kaupunkilainen laiskistuu, kutjalehtaa keinutuolissa ja huaveiloo. Tuumailoo, suapi nuita marketistae.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urpanisoituminenon vuarallista, joutuu olemaan urpaanikalan varassa.

      Poista
    2. Niin, ja just kaupassa käyvessäni etin lihatiskistä sian luista kylykeä että muikkupottulaatikon laitan uuniin hautumaan, mutta arvaa vaen, löytykö. Sikaa niin pieniksi siivuttuna vakuumissaan vain oli, ja kai joka toinen siivu hevosta, mutta sama kai se meille, mualiman valamisruokasyöttiläille vaikka hevonhäntiä pureskeltas.

      Poista
    3. Kyllä Norjan rajan pinnasta saa ihan kelevollista sianpoikasta.
      Net ei roskaa osta, norskit.

      Poista
  2. Niin, kyllä siellä kelepaa. Olen hieman kade sulle nyt, nam.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi