YTYÄ
Maailma aukenee kuulaana valona aavan takaa;
pyörteinä vellovat levottomat sielut ajan virrassa,
hipovat toisiaan hippoina pelissä joka ei pääty koskaan.
Katselen näkyä tievan päältä.
Kirjokannen alla, tunturin kiiren päällä,
siinä välissä - avaruuden äärellä,
on hyvä tila kisata joutavat pois.
Lähes kaikki pitävät draamasta,
mutta moniko haluaa siihen itse osallistua,
entää taivaanpiirillä siintävien tuntureiden luo?
Halu päästä ei riitä, halu ei ole mitään,
ei - ellei se äidy sietämättömäksi himoksi
joka pane tekemään hulluja;
rehkimään itsensä lähes henkihieveriin
tahtonsa saavuttamiseksi.
Vasta siinä on ytyä.
Siinä sitä on draamaa kertaheitolla;
jakaa vaikka baarijakkaroilla aikaansa kuluttaville
hurjapäisille sankarpojille.
Siellä missä ilmassa on niin sakeasti hölynpölyä,
että mokomasta totuus jo tiineeksi tulisi.
Aivan - draamaa verellä, hiellä ja kyyneleillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi