PAVLOViN KOiRAT
Matkalla, nooh - eipä juuri minnekkään,
etupäässä hötkyilyä hiljaisuuden äärellä;
sanojen muistimeren rannalla,
tuijottamassa äärettömään.
Kalastamassa uusia sanoja humeetin syövereistä.
On sitä siinäkin.
Että on tähän saakka asti päässyt,
miltei lähes melkein perille - liki näköetäisyydelle,
mutta jotta rannan sannalle sentään jo.
Kun niin monet sentään vielä rämpivät
omassa sankassa sanakorvessaan vailla mitään halua,
vailla suuntaa yhtikäs mihinkään.
Matkasauvoina samat tutut kulahtaneet sanat;
satoi eli paistoi.
Ovat tyytyneet jäämään leikkimään
lapsuutensa sanahiekkalaatikkoon
päivähoidon aidatulle pihalle.
Se valmiiksi ajateltujen asioiden soppa,
jota aivopesulassa kaadettiin puolustuskyvyttömän
nälkäiseen suuhun on tehnyt tehtävänsä.
Se karamellilta maistuva iljetys josta muka sai
ammennettua kaiken elämässä tarvittavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi