HYVÄNEN AiKA
Yksin olemisen tunne valtavalla alavalla;
suosittelen - kerrassaan kokemisen arvoinen.
Yleensä ensimmäisillä kerroilla ei saa tuta
sitä ympäröivää suuruutta;
hiljaisuuden taivaanpiiriltä toiselle ulottuvaa mittaa
kun aika menee aristelussa,
hienoisessa epävarmuudessa ympäriinsä pälyillen.
Monennen yrityksen jälkeen vasta äkkää;
oivallus tulee kirkaalta taivaalta äkisti.
Yhen äkin kaikki vaan on selvää,
loksahtaa paikalleen
ja sitä katsoo maailmaa koko lailla eri vinkkelistä.
Miten pieni - miten mitätön kusiainen
se ihminen onkaan loppujen lopuksi;
alla jääkannella pituutta nelisenkymmentä kilometriä,
leveyttäkin jokunen - painoa miljoonia tonneja.
Valtavalla valkoisella lumiketulla surkea kärpäsenpaska,
joku hät'hätää seitkytviiskiloinen rääpäle,
arvuuttelemassa omaa suuruuttaan.
Voi hyvänen aika.
Sen verta tuimasti ja tasaiseen puhaltaa,
että kelpo helpotuksen antaa kotimatkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi