KOUKUSSA
En voi olla palaamatta niihin aatoksiin,
niihin kursailemattoman yksinkertaisiin mielenmaisemiin,
joita viimeaikainen elävän tulen ääressä istuskelu
sai odoteusti aikaan kun ryhdistäydyin kodan kera.
Tuli, ihmisen salaperäisin,
mystisin ystävä vuosituhansien takaa historiasta
on yhä koukuttava elementti,
vaikka sen tekninen selitys on avattu,
riisuttu julkeasti alastomaksi tieteen torille,
kaikkien töllisteltävksi.
Silti sen sielua ei ole tavoitettu,
mutta se kyllä,
ylen helposti tavoittaa ympärilleen kerääntyvien aina;
hyväilee houkuttelevasti, ottaa lumoihinsa,
kahmaisee syleilyynsä - ahmaisee omakseen.
Ja niin on sielu kiinnitetty tulen välityksellä
muinaisten esi-isiemme kiihkeän jännittäviin
kokemuksiin ja tuntoihin geeniperimämme kautta.
Eikä se siitään muuksi muutu.
Tulen kiireetön - suorastaan kadehdittava,
sopusointuinen uurastus vapauttaa humeetin
haihattelemaan jonniijoutavia hölynpölyjä
ilman moraalin ahdistavaa kahletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi