HUUSSiNA

HUUSSiNA

Lumiset puut kaartuvat holviksi uran kahtapuolta,
aurinko pilkahtelee niiden lomista somasti näkimiin,
saa ottamaan harha-askelen kiekeröön,
pikku tokka on vieraillut kuolpunassa aamun hetkinä;
kiiltelevät papukasat juoruavat tampatulla.

Nyt on jo hiljaista ja levollista,
hitaasti kiiruhtain etenee taival huomenen huomassa,
kiire on riisuttu pirtissä,
pantu porstuan konttoriin odottamaan uutta hoppua.

Vähälännän kulkijan yllä tutun wanhat,
ankarasta tuumailusta kulahtaneet vetimet:
Pitkäliepeinen harmahtava -  ulsterin virkaa tekevä,
parsittu tikkuri alla,
toppahousut ynnä turkissaappaat;
iänikuinen lierihattu kattona,
huopuneet läppänäpikkäät hyppysten suojana.

Lapintiainen rienaa jo toista sillä silmällä,
pyrähtää sitten kesken kisan istumassa hatun lierillä,
sontii huolimattomasti - osa ripsahtaa hihalle,
enin jää kopisteltavaksi hatulta.

Hymähtäen jatkan - mietin elämän tarkoitusta;
on hienoa kun voi toimia tiaisen paskahuussina.
Virka se on joutavalle sekin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!