JÄTTiAHVENiA
Yksi lysti,
tyhjän saa pyytämättä;
onpahan kuitenkin koitettu,
väännetty reikää jängän sydämen sysimustaan.
Aikuisten uroitten puuhastelua
hullunkiilto silmissä mieltymyksestä kalaan.
Jättiahvenia - kaikkien assujen pullakoita äitejä;
veljen kummin kaiman naiman kertomaan mukaan
saatu sellaisia körmyniskoja,
että piti reikää suurentaa ja hevoisella jäälle kiskoa
jos mieli saada ne leivän päälle ehtoolla.
Nyt vaan ei kuulu ketään,
hikisiä tippoja litimärästä päästä,
roiskuneet kulpoiksi;
ne ylimääräiset jotka eivät mahdu selkäpiitä pitkin.
Sitten isku joka on viedä käden,
rissa pärähtää ja lakkaa pitämästä;
kertakiskaisulla lennähtää syöveristä väkevä harri,
puolentoista kilon vonkale - silmä ehtii punnita.
Ja lisää ja lisää ja lisää - parvi,
ankaraa paneutumista metallin palaan - sitten tyssää.
Ei yhtään jättiassua, sintistä puhumattakaan.
Riittäähän jo nuista, mitä lisäsinteistä, saamattomista, marmattamaan.
VastaaPoistaOlisi se mukavaa touhua kun piäsis; saisi lähetyksi. Vaan kaupunkilainen laiskistuu, kutjalehtaa keinutuolissa ja huaveiloo. Tuumailoo, suapi nuita marketistae.
Urpanisoituminenon vuarallista, joutuu olemaan urpaanikalan varassa.
PoistaNiin, ja just kaupassa käyvessäni etin lihatiskistä sian luista kylykeä että muikkupottulaatikon laitan uuniin hautumaan, mutta arvaa vaen, löytykö. Sikaa niin pieniksi siivuttuna vakuumissaan vain oli, ja kai joka toinen siivu hevosta, mutta sama kai se meille, mualiman valamisruokasyöttiläille vaikka hevonhäntiä pureskeltas.
PoistaKyllä Norjan rajan pinnasta saa ihan kelevollista sianpoikasta.
PoistaNet ei roskaa osta, norskit.
Niin, kyllä siellä kelepaa. Olen hieman kade sulle nyt, nam.
VastaaPoista