EiNES

EiNES

Rannan kivellä yksijalkainen merilintu;
se vastaa toiselle rannalle,
siltikin - vaikkei sieltä huuda kukaan.
Se on miljoonia vuosia wanha tapa,
vastata pyytämättä kun siltä tuntuu.

Tuhkanharmaa, valkolatvainen meri ulottaa
hyisen syleilynsä kiven kahtapuolta,
pariasteinen vesi nuolee räpylöitä,
muttei saa mitään kongreettista aikaiseksi.
Niin tavallista, niin tavallista.
Aivan liian.

Aikaa kuluu,
rajaa olemiselle ei ole;
koneisto - kellopeli meri,
jatkaa samaa tasaista tautologiaa rantaan nähden.
Pyöreät kivet kalisevat,
vesi sihisee
ja santa kihisee jokaisella suudelmalla.

Maali ei tiedä olevansa maali;
kuolemaa pelkäämättä se odottelee kivellä.
Rantakallion pahtaalla istuvan onean kalman silmissä
se on merkitty konttakirjaan,
on vain odotettava
kuni suolessa kurniva nälkä antaa sysäyksen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!