KÖRRi
Laajaa ulappaa pyyhkii pohjoinen,
nuoleskelee jokaisen kulveen pohjan,
kerää wiimeisetkin rippeet irtolumesta
ja ryöpsyttää niitä vasten sivakoijan kasvoja.
Pistelee - poskipäät punoittavat,
samoin kuin haistimen kärki alkaa jo arkiintua,
edes kaulaliinaa ei tullut mukaan;
sen olisi voinut kääräistä suojaksi tähän hätään.
Nyt on vain sinniteltävä avannolle,
koottava itsensä - ehken joku epeli on saattanut
sotkea itsensä parahultaisesti kiipeliin.
Tuurailu nostaa lämpimän, käsiä raukaisee,
hengitys tihenee - ei se ihan lasten leikkiä ole
hakata miehen mentävä aukko jäähän.
Sitten polvistuminen rukousasentoon - sohjon siilaus.
Käsi sukeltaa hyiseen veteen - nappaa vetonarusta;
heti tuntuu paulassa jytinää.
Myrkky ryöpsähtää oitis vereen - vartalo terästäytyy,
verkko sujuu nopsaan läjään avannon reunalle;
eipä tunnu aivan pienokainen olevan tämä mokoma,
kovasti panee ainakin lempo vastaan.
PERHANA! Sianpoikasen kokoinen taimenen körri!
No tuosta syö usiammanki kerran :)
VastaaPoistaJo vain tuosta pienelle perreelle
VastaaPoistajoulu tullee keskellä kevättä.