NiPiSTELEE
Tähtitaivaan alla,
vahtaamassa tuliketun laukan jälkiä
pistämättömän hurmaavassa hiljaisuudessa;
koko maailma on kiertynyt,
pysähtynyt navan ympärille.
Tämän teatterin esirippu jää repeämättä,
pilkkuinen syvänsininen kirjokansi lepää ennallaan,
äärettömyyteen saakka tilaa tehden.
Vain sfäärien kosminen mykkälaulu ulottuu kuuloluihin.
Oivallisestipa mahtuisivat tuolle estraadille
riehaantuneet tuliketut hännillään huiskimaan,
jos tarvetta olisi - vaan ei.
Ei näy ei kuulu,
edes maallisestakaan havaintoa viime päiviltä.
Pakkanen nipistelee varpaita,
hiipii salakavalasti maanmyötä anturoihin,
hivuttautuu kinttuja pitkin yläkertaa kohden
ja pian ensimmäiset väristykset hytisyttävät kehoa.
Lähdön hetki.
Äänettömyys ympäröi tummaa hämärää,
tuoksuu talven raikkaalle,
valju tähtien valo jaksaa juuri ja juuri piirtää
edes suurimpien möhkäleiden varjot hangelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi