URBANiSTAN
Neljännen jälkeen vasta uskoin,
olin muinoin palaamassa kaukaa taivaitten taitse,
linnnuntietä linnunrataa pitkin takaisin Urbanistaniin,
piipahtamaan ajatuksen nopeudella,
muka jonkun tähellisen asian takia.
Ei sitä kyllä jälkikäteen voisi uskoa,
mutta niin vain olin höynähtänyt heikkona hetkenäni.
Saa ihmisessä sellainen vika olla - kaikin mokomin,
uskoohan se sellaistakin jota ei näe
ja €uro-uskovainen vaikka näkee.
Mutta asiasta yhdeksänteen;
nääs kesken kaiken karhu alkoi ankaran tanssin
siitä näen unta vielä nytkin - usein aamuöisin.
Ehtoonpuolen uni menee päivällisiä setviessä
kun asiat pitää olla sellaisessa oortingissa,
että vaikka kesken syvimmän pitäisi ponkaista
harppomaan permantoa,
niin ei tarvitse vältellä, ei peljätä epäjärjestystä.
Ja se tanssi,
se kesti loputtomiin,
niin kauan kuin määrättömän sfäärit kantoivat,
eikä sitä koskaan uusita,
sillä ihan loppunut se ei ole näköjään vieläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi