TYHJÄN HYÖTY

TYHJÄN HYÖTY

Zenittää yhä;
viimeisten kohven siemausten viipyellessä
vielä makunystyröissä,
sielu laukkaa jo vallattoman mielikuvituksen selässä
tuimaa kyytiä kohti haihattelun huimaa totuutta.

Se jota jotkut järkirievuksi kutsuvat,
joka jäi jäljelle kun sielu äsken huimeni;
se pohtii hiipuvan nuotion äärellä,
läpikuultavan kankaan alla,
kokoluokkaa isompia asioita.

Miten se on, onko kodan kehälle asetetut ruoteet,
ynnä niiden päälle levitetty kangas mitä;
siis muuta kuin kehys - viritelmä jollekkin muulle,
vaiko jotakin muuta lopullista varten?

No tuleehan se sieltä - kaukaa hoi kotvasen päästä.
Sittemmin kun tarkemmin ajattelee,
hoksaa oitis että tämä tyhjyys - tyhjä tila,
sehän tässä kyhäelmässä hyödyllinen on.
Tämä tyhjä ei mikään.

Tyhjyyden keskelle voi laittaa tulen lämmittämään,
tyhjä tila antaa suojan,
ruoteet ja kangas ovat vain kerros hyödyllisen
ja hyödyttömän välillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!