ViETÄVÄN YLELLiSTÄ

ViETÄVÄN YLELLiSTÄ

Autio luminen metsä jaksaa sitten viehättää,
sen liikkumisen äänet talteenottava kyky;
kahahdukset,
satunnaiset kärtyt älähdykset ja uhoovat tuhinat
hiipuvat kuin pierun suhahdus Saharaan.

Eipä niistä juuri kotiin viemisiksi ole
ja sepä se lienee se luojan soma tarkoitus;
tykkyinen metsä olkoon tyyntymisen leppoisa tola,
tyyssija josta ammennetaan wäkevää voimaa
ankariin hengen koitoksiin kaksin käsin lappamalla,
nielu selkäpiihin saakka avoimena haukkoen.

Vietäväksi tarttuu muuta ylellistä;
viehätyksen päivittämä kepeä mielentila,
kevytmieliset eetokset - kaiken riettauden alku,
häpeämätön ajattelu ilman rajoja
sielun poimuisiin, hämyisiin sopukoihin pujahtaneena.

Mausteena noihin arvaamattomiin onkaloihin
pesiytyvä rauha kaikesta, kaikesta;
mielen tyyneys hymyilevien kasvojen harmoniassa.

Sen näkevät kaikki vastaantulijat;
harmaakuvemyyrästä porotokkaan,
ylilentävästä kaarneesta
aihkin pankaoksalla istuvaa lapinpöllöön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!