AiVASTUS
Varjottoman maailman kepeä lumiavaruus,
niin kuohkean hutera,
kuin lumi pöllyimmässä muodossaan voi olla;
untuvapilven maallistunut korvike.
Enkelinkuvatehtaan siunattu raaka-aine
tupsahtelee pöllyinä raskaan anturan alla;
hassua miten sitä yhä vaan sortuu muistelemaan
kuinka ankarasti se kutittaisi.
Yhtä suloisesti niin kuin ennen muinoin,
jos haistimiin saakka ylettyisi mokoma höytyväispilvi.
Kaikki tietty iänikuista wanhaa perua;
sitä kun ensisateesta riemastuneina räkänokkina
pyydystimme kieppuen leijuvia hiutaleita kasvoille.
Kädet haukansiipinä - ympyröitä ja piruetteja kipittäen.
Ah miten sietämättömästi ne kutittivat,
niin herkullisesti hipaisivat sielua,
että saivat veden tursuamaan silmäkulmista,
ja lopulta aivastamaan puhtoiselle vitilumelle
kaiken juoksevan sierainten täytteen.
Yhä uudestaan ja uudestaan
tuo masokistinen rienaus piti kokea,
vielä nokan jo tyhjennettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi