KANELiSiROTiN
Päivät kuluvat - täydelliset herkulliset päivät,
häivineen tasaista jankutusta vailla isompaa riivausta;
harmaata, hämärää, harmaata, pilven rako, harmaata.
Longat ulottuvat horisontin yli maahan saakka;
väliin ohut hentovalkoinen kuorrutus,
niittyvillan oloinen huntu,
vailla kaihon viipyilevää tuoksua,
tasaisesti ripoteltuna ilman tuulta.
Hei!
Missä on kanelisirotin;
makua - elämän makua haljuun päivään,
hailakansinisen valjuihin laveerauksiin.
Kaksi hämärää yhtyy yhdeksi lyhyeksi iloksi,
onni sihahtaa kynttilän liekin sammuessa.
Arktisen hysterian sievä loppukevennys;
se vaatii aikansa,
paneutumista koko keholla
osallistumaan sielujen hulvattomaan irroitteluun.
Ja kyllähän se toki tiedetään;
lammaswällyn alla on somempaa
kaksi karitsaa uuhen kohdussa,
valmiina uudelleen syntymään syleilyssä
ja se taivas aukenee ilman lampun sytyttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi