PARTAALLA

PARTAALLA

Väkevän enon elävästä vedestä nouseva taikasavu
muokkaa mieltä ja maisemaa;
lumisatuja törröttää kaikkialla kaltimon ahteella,
siirtääpä katseen mihin tahansa,
myötään tai vastaseen.

Kumma voima tuo hento kauneus,
miten se liikuttaa, hipaisee wanhan körilään sielua;
etenkin kertyvän huurteen herkkä rakenne
joka kestää vain katseen.

Nooh - ehken mitättömimmän tuulen virin,
sen vähäpätöiset oikut ja mielenmuutokset,
muttei ujoa, lapsenmielistä sormen kosketusta
vaan varisee pois jättäen mustan rangan.

Lähes yhtä vuolaana virtana lipuvat mielen ohi
toinen toistaan ihanammat lumihuntuiset taideteokset
mustasta sulasta uhkuvaan autereeseen kiedottuna.

Sellainen hivelee silmää,
huurukuorrutus muuttaa kaiken kosketunkin
koskemattomaksi - uudelleen synnyttää.

Ei sellaista voi reagoimatta katsoa,
ikään kuin salaa - vaivihkaa, sitä yhdentyy näkemään,
liukuu sisään maisemaan ja on osa harmoniaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!