SUiVAANTUMISEN LYHYT HiSTORiA
Päivä kuluu nasevan pakkasen merkeissä,
siltä sitä löytyy alvariinsa uutta pontta;
lakkaamatta se tutkii seinävierustoja ja salvoksia
löytääkseen riveejältä huomiotta jäänen raon
josta pujahtaa sisälle kynsiä lämmittelemään.
Hämätäkseen naksii puissa
ja kuin epähuomiossa mukamas - veijari,
silloin tällöin paukauttaa nurkkahirressä että roikaa.
Parahtaa koko selkonen kun kaiku kertaa sen.
Mokomaa kujetta säikähtänyt huuru
varisee ritvoilta hopeapilvenä kinokseen puuteriksi
johon kyllä vemmelsäären paranee jättää allekirjoitus;
niin herkkä ja otollinen on hilepinta jäljen tekemiseen.
Päivä jo yli puolessa eikä hellitä,
nälkä rienaa sisuksia - sana eines karehtii huulilla,
muuttuu tuleksi;
suivaantuneen ottein kopistuu kota lumesta,
oven edus siistiytyy lappamalla.
Pian tanssii ensimmäinen vaisu haiku savuaukosta,
ämpyilee mihin suuntaan sitä lähtisi tyvenessä;
ei osaa päättää ja kääntyy takaisin.
Kodassa manataan kyynelsilmin karkealla kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi