RAViSTAA
Tasaisen valkeilla,
ankarien tuulien piiskaamilla lakeuksilla,
vaeltavat kumman oikukkaat eetokset levottomina.
Poukkoilevat monipolvisina aatoksina paatokseen asti,
saamatta saavuttaa lopullista tolaansa
ruoskan iskujen lailla suomivien wiimojen riipiessä
kasvojen itkevää ahavaa.
Ajattelun tyypillinen ulkokuori kärsii
hirmuisen koillisen riivaavasta piinasta;
hyytävän virtauksen parantavasta vaikutuksesta.
Niin ihanan ankarasti,
että tunkkaisimpien mielikuvien on jäätävä piilemään,
vartomaan parempia aikoja sielun syvimpiin onsiin.
Sisimpien tuntojen tulkinta jää tappiolle
kun pitää valita suloisen viiltävän tuskan
tai koko kehoa ravistavan ajatuksen vapauden väliltä.
Mutta riehakas nauru joka onean kolkkona purkautuu
myötätuulen selkään ja lentää siivetönnä pois,
värisyttää akkunalaseja peninkulmain päässä.
Se on rohtuneista, räytyneistä huulista irti
ja laukaisee riettaan wimman outoihin.
Hyisen kosketuksen kiihottavan tulinen hornan tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi