SiLMÄNRÄPÄYS

SiLMÄNRÄPÄYS

Hämärät tanssivat toisiinsa kiinnikasvaneina,
yllä uinuvain valkoisten nietosten - nämät herkät;
leijuvat sinisten hetkien huntuihin puettuina
upean kaamoksen syleilyssä.

Noin puolikuuta kurkistaa
taivaanrantaa lipuvan lammaslauman lomasta;
kelmeä valo saa kinoksen äären toviksi helmiksi
ja on saman tien tiessään.

Jälkikuva verkkokalvolla yrittää syttyä uudelleen,
humeetti paiskii töitä täydellä kapasiteetilla
saadakseen tallenettua näkymän - tyhjää työtä;
seuraavalla pilkahduksella asetelma on muuttunut,
poissa helminauha,
kuu piirun verran styyrpuurin puolella.

Nämä mystiset silmänräpäykset,
pihistetyt tuokiot siunatun hiljaisuuden tyyssijassa,
ne koettelevat väkevästi ravistaen ja syvältä,
riipovat sieluni suurta juurta;
saavat ääneen ihmettelemään
mikä ihmistä oikein kiskoo hälinään - saa williin.

Ja hämärät vain tanssivat toisiinsa kiinnikasvaneina,
leijuvat sinisten hetkien liepeet hulmuten
mykän kaamoksen syleilyssä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!