tiistai 4. joulukuuta 2012

KYSTÄ KYLLÄ


KYSTÄ KYLLÄ

Yön houkuttelevan romanttiset helmat;
keskipäivän hailakasti valaisemat hajamieliset rippeet
lankeevat liepeiden sumean siniseen sävyyn.

Ehtoon lahean viehkeä hetki;
hiljentymisen pittoreski tola valtaa tilaa.
Yhyttää ruuan valmistuksen tuottamien tuoksujen
ja aromien mukana kokonaisen päivän puuhat
yhteen somaan tunteeseen;
aina anivarhaisen heräämisen tuomasta riemusta
huikaisevan näläntunteen kautta
wiime hetken odotuksen malttamattomuuteen
kylläiseksi tulosta.

Lempeästi viipyilevä,
haistimia hipeölöimä tuohinen savunpöllähdys
joka pujahti tulipuita lisätessä,
on viimeinen pisara tuvan raukeassa kulttuurissa.

Se saa veden herahtamaan kielelle.
Hiukoo niin anhittomasti - kestämättömällä tavalla,
että noustava on oivasta asennosta.

Käsi luikertelee käärmeen lailla;
hakeutuu vaivihkaa rapeiksi paistetun muikkukeon liki,
nappaa siitä hät'hätää muutaman - halaa paistajaa
ja asettuu kiikkustooliin muina miehinä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi