MAiSEMA

MAiSEMA

Eikä se tästä muuksi muutu,
valoon päin vaikka kuukin käy ehtymisen puolelle;
parin viikon päästä palaa aurinko paikalleen,
käy taittamaan talven selkää pelkäämättä.

Kauniiksi,
uskomattoman upeaksi talven maisemaksi
on Ultima Thulen arktinen hysteria
kaamoksen sinisissä hämärissä muotoutunut;
muuttolintujen paluuta valmistavaksi lumierämaaksi
umpihankien hymenten kantamana,
valkoisten hahtuvien tanssiksi nietosten helmoissa.

Kevääseen pulppuavien runojen mykät norot
kaiken autiuden hiljaisuuteen liittyneenä,
sanattomina aaltoina,
sisällään kylmän kohmeisia eetoksia kaikesta
minkä haihatteleva sielu saa aikaan
leijuessaan koskemattoman äärettömän yllä.

Raastava on tämä sinfonia,
kylmiä väreitä riipivä äänetön draama kaarineen,
jäiseen akkunaan kynsitty nuottiviivasto vertikaalissa
ilman nuotteja.

Kahden maailman - elämän ja kuoleman,
ennakkoluuloinen kohtaaminen valkoisella maalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!