TUTUSSA KALLAASSA

TUTUSSA KALLAASSA

Ajattoman kaukaa - yli avaruuksien,
pyhän tunturin laen takaa;
siilautuu viistosti auringon läikikäs kaleidoskooppi.

Viileän koillisen hyväilemän tunturikoivun lehvästön
orastavan vehreyden läpi se valuu ja leviää.
Kahisten.
Vaipuen väliin kuulumattomiin.

Aika on pysähtynyt.

Ukon juhlan hetkeä odottava susipari tarkkailee rinnettä,
havaitakseen parhaan reitin juhlapaikalle.

Vain tuuli liikkuu ja pörröttää haivenia.
Mutta ihan ei ole se hetki.
Vielä yhden yön yli.

Sillä yksi on hetki kesässä, yksi ainoa vuodessa,
jolloin aurinko niin liki maata mataa,
että sille voi puhua, toiveensa esittää ja olla hyvää pataa.

On odotettava.
Seesteinen hohde hyväilee näköpiiriä kuulaassa aamussa,
hiljaisuuden kanssa,
punoutuen yhteen vahvaksi köydeksi
jota seuraamalla löytävät mielen ja rauhan tyyssijan.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

PESÄPÄIViLLÄ

PESÄPÄIViLLÄ

Jo kolmas (3.) kerta samalla kallaalla. Ailigastunturin povessa. Karigasniemellä. Ukon juhlaan valmistautumassa viileässä säässä; puolipilveä, yöllä 3 asteen paikkeilla. Päivällä lukemat kamuaa yltiöpäisesti toiselle kymmenelle. Tälle päivälle lisäksi tuulta suoraan Jäämereltä lupeissa noin 10m/sekunnissa, joten riehakkaimmat esitykset saattavat kärsiä inflaation tuulen hillitessä erinäisiä haluja.

Mutta siitä huolimatta, ihan vain siltä varalta että, joku jossakin päin Suomea, lomamatkalla järjestää kemut tai hilunpilttuut. Siihen siis hieman näkökulmaa, eli miksi kekkereihin ylipäänsä on syytä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ukon juhlaa on järjestetty jo hamasta aikain saatoista saakka Ukko ylijumalan kunniaksi. Mustakaavut nappasivat sen rehtien suomalaisten nokan edestä ja alkoivat viettää samaa kekkeriä oman Johanneksensa kunniaksi. Samalla ne ketkut ja kutaleet varastivat alkuperäisestä juhlasta kaiken mukavan ja kivan ja nakkasivat alkuperäisen Ukko ylijumalan roskiin.
On onni että tieto perinteestä on säilynyt edes salamyhkäisinä kuulopuheina ja onpa joku niitä ylöskin pistänyt. Varmuuden vuoksi.

Ei se kuitenkaan kovin puhdasta kuvaa ristikansan jumalasta anna kun tuollaista varkauden työtä palvojillaan teetättää.

Muinaista Ukon juhlaa vietettiin kokoontumalla vesistön ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kera. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja, "Ukon malja". Hukkuneita oli vähän sillä Yamahaa, Busteria ja Evinrudea ei ollut vielä ehditty keksiä.

Ukon juhla oli myös tärkeä hedelmällisyysjuhla. Sitä vietettiin niin ihmisten, kuin peltojen ja karjankin hedelmällisyyden lisäämiseksi. Ukon juhla on erinomaisen suotuisa ja oiwa aika hedelmälliselle yhdynnälle. Vaikkei toki hedelmällistä yhdyntää voi moittia, tapahtuipa se mihin aikaan tahansa. On se niin hedelmällistä puuhaa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ukon juhlan aikaan tehtiin runsaasti erilaisia taikoja. Tunnetuimpia olivat erilaiset lemmentaiat. Niillä saatiin taattua suvun naimaonni, nähtiin tuleva puoliso tai saatiin haluttu henkilö puolisoksi.

Juhlayönä kieriskelivät oman kylän tytöt alastomina poikatalojen ruispellossa, jolloin yökaste nousi ihoon - ja kiima nousi myös poikiin... mutta kasteella katsottiin olevan muitakin terveysvaikutuksia. Näin laman uhkien alla ei ehkä parane tässä sitä kertoa, alkaa kunta vielä perimään terveyskeskusmaksua.

Enteiden katsomiselle Ukon juhlapäivä on erinomaisen suotuisa vielä nykyäänkin jos pelkkä PAKKOYLE-uutisten puoluekorruptiosotkut eivät riittävästi ennusta mitä on odotettavissa.

Juhlan tiimellyksessä voi katsoa ja tutkailla säitä, satovuotta ja karjaonnea ja tässä ajassa myös hallituksen tulevaisuutta. Veronalennuspuolueet ovat pikkuhiljaa muuttumassa veronkorotuspuolueiksi. Se katsotaanko korotusprosentti auringosta vaiko kahvinporoista, se on vielä kokonaan Kokomustan Kävelevän Kataistrofin hallussa.

Kaikenlaiset mystiset tapahtumat ovat luonteenomaisia Ukon juhlayölle. Silloin mm. aaveet ja haamut vaeltavat, keskiyöllä esimerkiksi kaivovesi muuttuu wiinaksi. Ja vara-Jäätteenmäen muisti palaa pätkittäin, kilpaa Uuno Turhapuron kera.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Hässäköinti poliittisella rintamalla alkaa olla jo sitä luokkaa ja heimon kusetus niin tyystin maan tapa että, soisi jo muutaman tavallisen rupusakkilaisen näkevän saman minkä muinaiset Ukon juhlan juhlijat näkivät joskus sattumalta.

Nimittäin Ukon juhlan yönä tapahtui myös sellainen ihme toisinaan, että sananjalka innostui kukkimaan! Ja joka sen näki ja sai kukan tai heti syntyneen siemenen haltuunsa, pystyi ja kykeni esiintymään näkymättömänä ja tietämään kaikki salaisetkin asiat.

Nyt tuntuisi että sellainen näkijä vihdoinkin, pitkästä, pitkästä aikaa tarvittaisiin meillä suomalais-ugrilaisen heimon nahkan pelastamiseksi.

Asiasta kolmanteentoista - sananjalan (Pteridium aquilinum) nimi johtunee siitä, että kun tämän kasvin varren leikkaa tyvestä vinosti poikki, näkee kirjaimia. Ukon juhlayönä nuori näki siinä tulevan puolisonsa nimen alkukirjaimet. Oli se niin voimallinen voima sillä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Juhlayönä paloivat myös siniset aarnivalkeat haltijoiden aarrepaikoilla. Niinpä Lotossa onnesta osatta jääneiden kannattaa pitää nyt silmänsä auki ja vältellä palowiinojen nauttimista isoissa annoksissa. Yletön wiina nimittäin huonontaa sitten ihan loppupelissä näköä sen verta paljon, että aarrepaikat saattavat jäädä navigaattoriin näpyttelemättä.
HUOM! Poliisin siniseen valoon liittyy erheen karsimiseksi usein miten pääsääntöisesti myös ääni.

Meluaminen, juopuminen kuuluvat Ukon juhlan viettoon. Ne toimet ja vinkeet tuottavat onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Hyvin kovin vankasti uskotaan että mitä enemmän Ukon juhlan aikaan juopotellaan, sitä parempi tulee sadosta. Mitä enemmän riettaillaan ja kylvetään siementä, sitä enemmän on lapsia wanhuuden varalle.

Kaikenlaisia haittoja ja politikan ketkuja voi yrittää karkottaa myös suuria tulia, Ukon juhlakokkoja polttamalla sekä saksimalla omia ja vieraiden Visa-kortteja.

Parempi pää sentään täynnä, kun kymmenen oksalla.
Obladii obladaa ja hyvää Ukon juhlaa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU juhlijoille!
........
Jos ei Ukon juhlassa morsianta, niin ei sitten ikinä!

mesikka

Harmaasuden Torstaikuvat jatkuvat entiseen malliin,
muina miehinä, ikään kuin mitään lomaa ei olisikaan keksitty,
Eli siis joka torstaiaamu. Satoi tai paistoi. Aiheet miten sattuu.
Tänään Mesimarja - lat. Rubus arcticus.

Mesimarjan tärkein aromiaine on mesifuraani (C₇H₁₀O₃).

Kommendeerata saa ja niihin vastataan.

PATAKiN NÄYTTÄÄ HARMAALTA

PATAKiN NÄYTTÄÄ HARMAALTA

Sateisen päivän aikaansaama väritön puutumus,
sisäistä woimaa huokuva uupumus,
harmaa elämä harmaassa kuosissa.
Kuosissa jossa patamusta patakin näyttää harmaalta,
kaikissa menneissä vuosissa.

Joutilaan hoputon, loputon raukeus,
tunturin aukeus.
Se vetää luomien rakoja puoleensa;
kilvan vetovoiman kanssa.
Laiskottaa niin että tuskin viitsii katsoa
kun jo kehtuuttaa.
On selvää että mieli häviää isommin hangoittelematta
ja taipuu uneksimaan tulevasta.

Sitä elää toivossa että pian tämä loppuu.
Hetki on pian ohi,
taivaanranta pilkottaa lupaavasti,
ensimmäiset puuntopilvet rusottavat.
Tuuli on valinnut tällä kertaa syötäväkseen lounaan.

Vihreä väri iskee wäkevästi silmille,
niin että humeetti värähtelee samaan tahtiin
kuin kasvien jakautuva solukko.

Korvat erottavat kasvun sihinän.
Se on mahdollista vain tässä hiljaisuudessa
tässä kauniissa tuntureiden maassa.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

Ei KULTTUURiA TEHDÄ, KULTTUURi ON

Ei KULTTUURiA TEHDÄ, KULTTUURi ON

- Päivää, tulin teille Kulttuurin töihin.
Mistä aloitan?

- Postitatte nuo kirjeet ensiksi.
sitten puhtaaksikirjoitatte tästä muutaman lausunnon?

- AHA! Minä olen kulttuurisihteeri!
Onpas mukavaa. Alankin tästä heti hommiin.

- Sen jälkeen voitte lukaista tästä pari juttua
ja käydä parissa näyttelyssä.

- AHA! Minä olen siis kulttuurikriitikko.
Minäpä alan tästä heti arvostelemaan.

- Kun tulette sieltä näyttelystä ja olette lukeneet
ne jutut tai sen kirjan, sen runoteoksen,
kirjoitatte niistä jutun tähän ja tähän lehteen.

- A-HAA! Minä olenkin kulttuuritoimittaja.

- Eeeeiii! Ette te ole mitään noista mainituista.
Te olette kulttuurihenkilö joka käsittelee muiden
suoritteita, töitä ja teoksia. Siinä kaikki.
Ja kun tämä määräaikaissopimus loppuu
te olette taas - TYÖTÖN.

- Mutta mistä minä tunnen sitten kulttuurin?

- Ette te sitä tunne. Se on ihmisessä aina.
Jokaisessa. Omalla tavallaan. Menkää sisälle.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

AJATTELUN TÖiSSÄ

AJATTELUN TÖiSSÄ

Juuri kun olet puolta maailmaa päivän tuijoteltuasi
tunturin kallaassa nukahtamaisillasi;
omasta mielestäsi
nimenomaan erinomaiseen suurpiirteisyyteesi.

Ja huuliltasi karkaa ennalta suunnitelmatta,
mutta silti pitkän mietintätyön tuloksena
ja onnellisuuden huipentumana:
Minä elän.
Hyvin harkitusti.

Samassa jo ätäkkä tunturikihu koukkaa yltäsi,
hipoen siivenkärjillään kasvojasi,
pöyhöttää tukkaa.
Koukkaa alakautta immelmannin ja kirauttaa:
Minä lennän.

Siinä sitä onkin ihmismielelle pohtimista.
Humeetille täystyöllisyys.
Ala siinä vastalausetta asettaa.

Tulee niestasäkille asiaa.
Täytyy tankata fysiikka kuntoon
jotta jaksaa maata tunturissa ajattelun töissä.

Sitä oppii ihminen kohtuudella väistelemään vesipisaroita
Ei se vaikeaa ole.
Täytyy vain osata katsoa se paikka mihin se läsähtää.
Ja varoa.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

WANHAN VESiROTAN KATKERA ERHE

WANHAN VESiROTAN KATKERA ERHE

Sorsa lensi sileää joenpintaa myöten alajuoksulle päin, siivet juuri ja juuri eivät vain koskettaneet ve'en peiliä, niin liki lensi. Oli ilo katsella menoa ja peilikuvan samantahtista kaarta joen kurvin sisäkaarteeseen takertuneen ajopuun, wanhan kelorohjon tyven päältä.

Kieltämättä se makuhermoja täräytti, sai veden kihoamaan kielelle. Hyvin syönyt kesäkuinen heinäsorsa, nypitty ja nuotion loisteessa rapeaksi paahdettu ja sen jälkeen kirpeällä omenasoseella täytetty, voisulalla voideltu ja uunissa kypsytetty ei juuri muita lisukkeita kaipaa kuin pesusoseen siihen kylkiäisikseen.

Kun sillä kerran suuret kulinaristit tyytyväiseksi itsensä saavat, niin miksei sitten muka yhtä kulunutta, hiukan jo ränstynyttä, wanhaa suden käppänää yhtä hyvin? Sitä nimen omaan joka tapaa tulla jokiahteelle vesielämää seuraamaan siinä toivossa että jotain poikkikummallista sattuisi tahi tapahtuisi. Ylensä kun ei mitään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Sen se käsitti hyvin, että näinkin pienessä maassa ja näinkin pienessä kylässä, tahi sen vaikutuspiirissä, ei suuria kummosia mahdu edes tapahtumaan, saatikka sitten oikein isoja sattumaan. Tilat - persetti vieköön, käyvät ahtaaksi niin vertikaalisesti kuin horisontaalisestikkin.

Näitä suuria asioita ja muutamia isompia asioita tuumiessaan se yhen äkin huomasi että wanha piisamirotta, herkkupala, ("maistuis warmaan sullekkin") uiskenteli pahaa aavistamatta, kiireetönnä, sinne tänne, muka jotakin työ- eli ruokahommaa puuhaten.

Mikäpä siinä, mukava sitä oli seurata, einestä joka iloisesti pulahdellen sukelteli pinnan alle ja pulpahti sitten pintaan kuin korkki. Milloin siellä, milloin täällä. Epäsäännöllisesti, eihän villieläimistä koskaan tiedä.

Kah! Perhana, nythän se sukelsi jonkun inimislapsen asettamaa katiskaa kohti. Ettei vain piru sinne vaan osautuisi vahingossa ja vauhdin hurmassa. Loukkuun.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

ZiZZOZ! Mitä minä sanoin? Siellä se peijjooni vain nyt on. Sillä alkoi kuumeinen rimpuilu pois ennen kuin kaasu keuhkoissa myrkyttyy hiilidioksidilla ja paloaine ehtyy. Läpihän se ei pääse kyllä kastiskaverkosta. Se on selvä se. Eikä se osaa varauloskäyntiä avata. Miten se nyt tuommonen elävä, kun ei ole ollut sitä rakentamassakaan?

Vainpa kovan jytyn saa pakokauhussaan aikaseksi. Koko katiska kääntyy, kellahtaa ensin kyljelleen ja sitten pystyyn, ohtiainen pistää pintaan ja vain mitättömät 5 senttiä erottaa nielun aukon pelastavasta elementistä - ilmasta.
Mutta se viisi senttiä on pertana viisi senttiä vettä ja niinpä piisamin pyristelyt hetken kuluttua laantuvat, loppuvat kokonaan. Rauha palaa vesialueelle. Mitä nyt joku harrin poika käy pinnasta perhon nappaamassa. Mutta se on luonnollista luonnossa. Ne on ihan sillä töin koko harrien heimo.

Tuo wanhan vesirotan onni oli mikä oli. Harmi että katisko on toisella rannalla. Eipä tässä sen takia nyt aleta uimasilleen kun ei tuo nälkäkään vielä niin isoa osaa näyttele.

Ja osaisko tuota, pentele vieköön, meikäläinenkään inimisen tekemän katiskon luukun avata ja saaliin suuhunsa napata. Se on kyllä epävarmaa ja siksi ei turkinkastamisvaivan arvoinen. Tässä vaiheessa. Joten olkoon.

Näin tuumii hukka, loikkaa rungolta sannalle ja kamuaa törmälle, varmuuden vuoksi kuivemmalle maalle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU kulinaristeille!
........
Älykäs selviää tilanteesta, johon viisas ei joudu.

KAiKKi TYYNNi

KAiKKi TYYNNi

Olin tovi sitten kusettamassa susiani tunturissa,
ei niitä irti voi päästää - pesintäaikaan,
kun vastaan raahusti valheiden vatsaan haavoittama mies
lehmänkokoinen reikä päässään.
Typertyneenä pololta kysyin:
Norsupyssylläkö sinua on ammuttu?

Haavikko keskeytti taivalluksen,
pälyili ympärilleen,
valitsi sitten ehdolla olevista mättäistä houkuttelevimman
ja pyllähti siihen omalle ahterilleen.

Asetteli tämä onea jonkun kyynärpäät polviensa päälle,
nojautui ruhjoutuneilla kasvoillaan kämmeniinsä,
mulkaisi jalkojensa juuressa lojuvaa,
pahoin murskautunutta kämmekkää ja totesi - utra:
Väärin päätelty senkin lemmon hemmo,
ei pitäsi uskoa kaikkea mitä näkee,
etenkään - kenenkään - mitenkään,
jos humeetti vääntää sen aiemmin opetetun mukaiseksi.

Itse asiassa,
ei minua ammuttu, ei norsupyssyllä,
eikä millään muullakaan vekottimella.
Tosiasiassa minua läiskäistiin valheella päin naamaa.
Siitä nämä jäljet.
Mutta minäpä ryystin tyystin tyhjäksi sen sielun.
Kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

nelkytkahdeksan

Yykaakoonee-kuvakotkotus se vaan jatkuu.

Jänkäniituilla poroeläimiä nautiskelemassa einestä.

ELON HETKi

ELON HETKi

Suloinen vehryt herää eloon horroksestaan,
virkoo vihmovan sumusateen jäljiltä niitun ävär.

Outo sade sen kun roikkui ilmassa,
sulki syliinsä,
kietoi märkään vaippaansa,
mut' ei satanut maahan - tämä kummajainen,
jumalan henkäys,
kasteli vain, hiveli vetisellä pyyhkeellä.

Ei tuttua ropinaa, pelkkää kuiskaavaa,
tuskin aistein havaittavaa mystistä kihinää.

Uudestisyntymisen kiehtova ihme.
Yhtä taatusti ihana vehreys kuin puhdas lumi syksyllä.

Aivan yht'äkkiä, hetkessä,
silmänräpäyksen taikaiskusta,
wäkevä vihreän tuoksu alkaa levitä maanrajasta,
kulottuneen ruohon alta.

Silmäys minne tahansa,
joka puolella valoa kohti törröttäviä vihreitä piippoja,
korren alkuja. Kulleron nuppu.

Luulen kuulevani kasvun rapinaa.
mutta humeettini sanoo:
Omituinen höpöttäjä!

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KiiREEN KAUPASTA KANTAPÄÄHÄN

KiiREEN KAUPASTA KANTAPÄÄHÄN

Sade ropisee pikamakarooneja vähän päästä wankkurin kattoon. Aamu on iloisen harmaa, pirteän sateinen ja ihanan märkä. Ulkona kastuu, se on varmaa, mutta onneksi on sateen varalle aito kiinalainen teekuppi - riisiposliinia, mieltä hivelevää minttuteetä siinä höyryämässä hajuaistinta hyväillen ynnä erittäin kätevä pantterikuvioinen saman mainen sateenvarjo eli -suoja nappilaukaisemisella. Molemmat ovat käteviä etenkin sateella - etupäässä. Ei kastu niin paljoa päältä ja riisikupillinen kuumaa teetä lämmittää oikein sydämellisesti.

Jos ei ole kiirusta, vaikkapa pikkulassakäyntitarvetta, pärjää hyvin kyllä ilman em. sadewempelettäkin wankkurissa sisällä jos katto vain on eheä.

No eipä muutenkaan wankkurielämä hyvin suurta kiirusta salli. Ei siitä mitään tule jos on kokoajan tuli persien alla - hoppu päällä. Palaa koko vaunu siinä hötäkässä ja mikä vielä pahempi vaihtoehto - palaa hermot.
Olen antanut itseni ymmärtää että suoraan sanoen hampaiden kiristykseen wankkuri on yleensä pääsääntöisesti liian pieni. Ja mikseipä sanalla sanoen myös kovin ahdas.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Otin taannoin keväällä sellainen riskin, kun huomasin vatsani kasvavan vaikken ole tiinenä, että alan laihduduskuurille. Kiireettä, hötkyilemättä. Pohdiskelin asian laitoja monestakin vinkkelistä. Oikein lupaavaa ei ollut millään suunnalla ja juoksentelukaan pitkin kuolpunoita ja jänkiä silkasta laihtumisen ilosta ei hytkäyttänyt joten päätin sittenkin valita pienemmän pahan taktiikan, päätin alkaa einesdieetille.

Tein listaa niistä lukuisista oiwista eineistä mistä en luopuisi kuin vain ruumiini yli, mm. ehdottomista herkuista kuten: pekoni, munat, metsästäjämakkara, voi, kerma, kinkku ja nallekarkit sekä kaakao ynnä tummasuklaa.

Loppu oli helppoa. Luovuin selleristä, kesäkurpitsasta, kurpitsasta, sipuleista, kurkuista, tomaateista ja paprikoista koska ne kaikki maistuvat pahalta. Ei minulle tuottanut oikein kummoistakaan vaikeutta luopua niistä.
Minun ei tarvinut kerätä tukiryhmää avukseni toipumaan luopumisistani. NOUHÄTÄ - Sitä paitsi nyt jäljempänä olen huomannut että mitä enemmästä luopuu, sitä enemmän saa tilalle.

Olen aina mieltynyt haasteisiin ja tämänkin projektin oheen sitten sälytin jotain dramatiikkaa. Pidän kertakaikkisen paljon makeasta. Niinpä päätin suhtautua hyvin jyrkästi dieettini aikana sokeriin.
Otin riskin ja päätin puolittaa kertaheitolla sen kulutuksen puoleen. Tahdoin jotakin kongreettista, kouriintuntuvaa eikä vain pelkkää posetiivista ajatusta.
Normaalisti käytän teen kera 4 palaa Pulmua, mutta nyt radikalisoitumisen aikana ja takia pudotin sokerin määrän uhkarohkean yltiöpäisesti 2 palaan. Annoin ennakkokäsityksille piu-paut!

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ihan muuten huvikseni harrastin wanhankansan päässälaskua, sitä systeemiä missä paristoilla ei ole mitään virkkaa. Yhen äkin äkkäsin vain, että Lempo soikoon, sehän tekee tasan 50% heti ensimmäisenä päivänä se vähennys jo. Se on minusta paljon. Ja kun loppuun saakka miettii niin sehän tekee vuositasollakin tismalleen saman 50%. Ei heittele puoleen tahi toiseen niin kuin laihduttajilla paino yleensä prosessin aikana.

Hyvin on konsti toiminut, painonousu on ehtynyt ja omasta mielestä tietty, alkanut hiipumaan takaisin sille sijalleen missä sen pitää ollakkin oikeaoppisesti.
Ei kenenkään muun oppien mukaan. Vaan siksi, että tuntuu itsestä sopivalta. Se passaa hyvin kun muut kiireet ja hoput on jossakin toisen valtameren ja kinkerpiirin rannoilla.

Oli ajatus että siirryn tänään tunturin lanteelle heti aamusta, mutta kun on harmaan sateinen päivä, siltä se nyt näyttää, niin eipä tässä jäneksen selässä olla. Odottelen poutapäivää tässä Kaamasjoen ahteella. Suotta sitä on lähteä sateeseen kun on koko kesä aikaa odottaa auringon kuivaamaa keliä.

Mahtaakohan tuolle sateelle jumalatkaan mitään?
Eppäillä ainakin soppii!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU kiireisille hätähousuille!
........
Meillä oli lapsena niin kiire kerjuulla, että emme ehtineet edes joka talossa käydä!

rentukat

Harmaasuden Torstaikuvat jatkuvat entiseen malliin,
muina miehinä, ikään kuin mitään lomaa ei olisikaan keksitty,
Eli siis joka torstaiaamu. Satoi tai paistoi. Aiheet miten sattuu.

Hyvää kesää Toimitukselle ja Osallistujille!
Kommendeerata saa ja niihin vastataan.

SAUNA

SAUNA

Usein jo päivällä,
kun puuhastelut kesämökillä on päässeet alkuun.
Hikinoro omalla otsalla,
jonkun hetkellisen, raskaamman punnerruksen tautta
tahi akan kostunut hartioiden väli,
puhumattakaan kukkamekon kostuneista uumista.

Siitä se alkaa.
Heti kun asian havaitsee.
Odottelu.

Sydän hypähtää riemusta kun lähiomainen - kaikin puolin,
tokaisee pylly sievästi kasvimaasta pyllöttäen,
naamarustinki ujosti piilossa esiripun takana,
mutta muuten koko näytös täydessä käynnissä:
Etkö jo ukko-kulta pistäisi kiukaan alle tulen?

Siinä mökin kuistin toiseksi alimmalla rappusella,
esityksestä riehaantuneiden ajatusten myllertäessä,
tulee helposti luvattua - laiskemmankin miehen.

Viivyttelemättä sitä ponkaisee kintereidensä varaan,
tarkistaa taskunsa tulitilanteen ja astuu saunalle.

Kun puut on oikeaoppisesti ladottu,
ilman tulipasillipitoisuus todettu,
raapaistaan rikkipäällä rasian kylkeä.

Sitten vain alalauteelle miettimään huikeita aatoksia
odotettavissa olevista tapahtumista.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

AUTEREEN HAAVEiNEN KEVEYS

AUTEREEN HAAVEiNEN KEVEYS

Usvaharson lempeä lipuminen,
lavean kymin tyvenellä kalvolla herkkään aikaan
tempaa humeetin pauloihinsa,
saa ottamaan osaa joen mystiseen taikaan.

Sijoittumaan kiireettömään,
lähes pysähtyneeseen hetkeen,
uuteen retkeen myyttien Satumaahan.
Sudenhetkellä.

Pienet, kuvaan, oikeammin kai näkymään, maisemaan,
huolitellun sattumanvaraisesti asettuneet yksityiskohdat,
kuten sotkaparin rakastunut soutelu
auraten veden kettoa hetkessä siloittuvaksi vanaksi.

Tai rantasipin lento liito lento, hätäinen sipitys,
vaimennus ja pujahdus ahteelle munien ylle.
Vaivihkaan.

Ne nostavat esiin herkkyyden kyynelvirran
joka valuu suolaisina pisaroina joen selkään
ja sen kyydissä valtamereen.

Taimenen mulahdus pinnassa harrinpoikaa tavoitellen
viimeistelee unohtumattoman tuokion.

Oi hiljaisuus, hiljaisuuden kauneus.
Kauneuden hiljaisuus.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

VARTOAN

VARTOAN

Odottaessani siirrän leiriä kärsimättömänä,
taikka teen jotain muuta höpsöä kuin iso pikkupoika
joka odottaa luvattua, jäähtymässä olevaa kanelikierukkaa.

En jaksa olla paikoillani, koivukin jo hiirenkorvalla.
Muurahaiset ovat vaivoinani.
Ne juoksevat pitkin selkäpiitä tietäen
että vielä on neljä pitkää yötöntä yötä siihen
kun voin edes kuvitella hahmon piirtyvän tunturin laen takaa.
Kultainen aurinko säteinä takana.

Tarkoituksella olen asettunut siihen asemaan
että sinun on pakko tulla juuri siitä suunnasta.
Se on juhlallinen hetki.

Ehkä jaksan vartoa sen tovin
mikä sinulla kuluu laskeutumiseen kallasta myöten leiriin
ja avattuun syliini.

Kärsimättömänä puuhastelen sitä sun tätä,
odotus ei jätä rauhaan.
Ehken viiden minuutin välein katsahdan - joko,
vaikka humeettini koko harmaa massa sanoo:
Tyhmeliini - lopeta jo. Ei auta. Aika ei muuksi muutu.
Neljä on neljä ja viisi on viisi.

Puuskahdan itselleni:
Mutta huomenna sentään enää kolme.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

ABSURDiSTAN

ABSURDiSTAN

Jossakin kaukana kaukana pohjoisessa, hyvinkin kaukana kai, on omituinen maa - Absurdistan, kovin omituinen. Ei nyt aivan Ultima Thulessa saakka, mutta eipä kovin kaukanakaan siitä varmaan, koska niissä puhutut kielet muistuttavat kovasti toisiaan.
Tosin on niin että, kun Ultima Thulelaiset puhuvat, Absurdistanlaiset eivät ymmärrä ja kun Absurdistanlaiset sittemmin puhuvat, päinvastoin sitä ei ymmärretä vastaavasti, tasapuolisuuden nimissä, kauempana pohjoisessa.

Erityisesti tämä tulee esiin monissa tavallisia inimisiä koskevissa asioissa ja kysymyksissä, etupäässä niin sanottujen kansanjohtajien ja tavallisen rupusakin välisessä vuorovaikutuksessa.

Kansojen välinen tasa-arvo toteutuu tässä näin siis luontaisesti, hyvin juohevasti. Kun toinen ei ymmärrä toista toisessa asiassa, niin vastaavasti jossakin muussa asiassa sitten toinen ei ymmärrä toista ja niin naapurusten yhteiselo on toistaiseksi sujunut ilman suuremmitta kohtauksitta. Pesäpallomaila- ja halkokauppiaat eivät ole päässeet lyömään rahoiksi ja siitä on kyllä hieman purnattu pesäpallomaila- ja halkokauppiaiden etujärjetön taholta.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Absurdistanissa on muutamia kummallisuuksia, omituisuuksien lisäksi. Niitä tosin kerrotaan ilmenevän muuallakin maailmassa tavallisten kunnon inimisten harmiksi. Eipä silti. Vaiko ähäkutti?

Tässä kummassa maassa on itsekeksittyjä vuoristoja, mielikuvitusvuoristoja, joita on keksitty nähtävästi ihan vain huvin vuoksi kun siltä on tuntunut, tai ehkä joku on vain keksinyt silkassa palowiinapäissään alkaa nimittää kumpuja ja kukkuloita vuoriksi, sillä niistä saa rahaa. Vuoristoaluetukea. Vuoristoaluetukea jakavasta ihmefirmasta jossa ei ole yhtään työntekijää.

Tunnetuinpia Absurdistanin vuoria ovat Punavuori eli Rööperi, Simsiönvuori, Kanavuori, Kontuvuori, Maatianvuori jne. onhan niitä. Mutta nämä nyt aluksi.

Muuten! Siinä lafkassa on töissä vain byrokraatteja jotka elävät pelkästään muiden veroilla ja maksavat muiden veroista kasatuilla varoilla tukiaan. Aivan kuin olisivat kuitenkin ne itse tuottaneet ja ansainneet.

Muinaisissa kansantarinoissa kerrottiin syöpäläisistä jotka kuppasivat inimisten verta. Vähitellen niistä on hygienian ansiosta päästy lähes eroon. Noo, ehkä vielä yksi perusteellinen puhdistus olisi sittenkin tarpeen. Varmuuden vuoksi.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Absurdistanlaiset haluavat jostakin kumman syystä ulottua pohjoiseen. Hyvin pohjoiseen. Tarina kertoo että halun ja intohimon keksi muinoin joku Mooses-niminen persoona joka itse riippuu tai joidenkin mielestä peräti roikkuu jo narkurin orsilla yhden sikeän Reetan kera.

Kun Absurdistanlaisilta kysyy mistä se tuo moinen ulottuvuus muka alkaa, niin siihen jokaisella on lähestulkoon oma selityksensä. Jonkun mielestä se alkaa Absurdistanin pääkaupungista, joidenkin toisten absurdistanlaisten mielestä pääkaupunkia kiertävän köyhyydeltä ja maalaisilta suojaavan kehän ulkopuolelta. Siitä mihin on ajateltu jonkun suulla esittää tullimuuria.

Toistaiseksi tietoon on saatettu, että Mooseksen keksimä ulottuvuus on ulottunut kongreettisella tasolla vain kakka-asioihin naapurimaassa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tämä jo moneen otteeseen mainittu maa, Absurdistan, on hyvin runsaasti tunnettu demokratiastaan ympäri maailman. Sen esimiehet eli vallanavaimien haltijat näkevät kaiken ylösalaisin ja joskus päinvastoin. Se on varmaan hauskaa. Kansalaisten pahaolo nähdäänkin ylösalaísin käännettynä hyvänäolona.
Ei ole kauaa siitä kun siellä viimeksi järjestettiin erityinen äänestystilaisuus. Siinä saivat hyväuskoiset äänestää vallanavainten haltijoiden esittämistä ehdokkaista omaa mieleistänsä.

Noin 60 prosentille (%) heimosta eivät tyrkylle laitetut ehdokkaat kelvanneet lain. Ja annetutkin äänet sekoittuivat kuin Baabelintornin kielet muinoin - niin pahoin, ettei kukaan lopultakaan sitten onneksi hävinnyt vaan kaikki voittivat. Pois lukien tietenkin ne jotka eivät kelpuuttaneet ainoatakaan.
Sen totesivat haastatteluissa tulosten selviämisen jälkeen tämän omituisen demokratian edustajat tuosta suuresta enemmistöstä.

Äänestystuloksesta haltioituneet vallanavainten haltijat eivät osanneet peitellä onnea ja osaamistaan, vaan täysin rehellisellä naamalla ja kirkkain katsein väittivät demokratian silti toteutuneen. Heh & hah! Vaikka enemmistö ei edes äänestänyt heidän ehdokkaitaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ultima Thulessa asialle naurettiin kepeästi huvittuneena ja heti aamulla siellä lähtivät miehet tuntureille joita myös vuoriksi voi kutsua, koska ne ovat pyöreälakisiksi eroosion kuluttamia vuoria. Heidän ei tarvinnut aamunkoissa sanoa vaimoille että lähtevät tavoittelemaan pohjoista ulottuvuutta, koska entisestäkin tavoittelusta oli vielä pää hiukkasen kipeä ja osalla kuparisepät yhä töissä.

Vaimoväki huiskutteli onnellisena, punoittavin poskin, tunturiin katoavien miesten perään. Ja se tässä on kyllä kaiken rehellisyyden nimissä tunnustettava, että erinomaisen hyvin onnistuvat saamaan vaimonsa aamulla onnelliseksi ne joilla on jäljellä vielä pikkuripaus, ehken himpun verran, sitä nimenomaista, erityistä jälkitautia joka seuraa wägevästä pohjoisen ulottuvuuden tavoittelusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU Absurdistaniin!
........
Naiset pitävät hiljaisista miehistä, he luulevat heidän kuuntelevan.

ESiRiPUN AVAUTUESSA

ESiRiPUN AVAUTUESSA

Tiiran kirkaisu yllä pääni
on kuolinhuuto menneen talven lumille.

Värisevä räntä pitsittää kuulaan ilman,
ilman yhtään vastalausetta.
Kirku vajoaa hiutaleiden sylissä maanrajaan,
sulaa pois ja tilan olevaisuus palaa.
Luonto on nöyrä ottamaan vastaan kaiken taivaasta,
mutta mielen lento on sallittua.

Pyryn tauottua - seestyessä, esiripun avautuessa.

Joeksi muuttuneen joutsenlammen kalvossa
rakastuneen sotkaparin koukeroinen kuviokellunta,
kivellä neiti västäräkin keimaileva pyrstön keikaus.
Rantasipin äänekäs ja vetoava näytelmä varjelee
neljää ruskeatäpläistä munaa anturaltani.

Aamun lempeän herkkä valo
ankaran koillisen henkäyksen varjossa.

Luomeni lasken huomenen eessä, tiiviisti suljen,
kuljen tunnustellen säveliä mieleni laaksoissa.

Pohdin ja punnitsen,
esiin vaadin kuultavaksi juron raadin.

Partaalla puron niistä suvivirteni laadin.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

kakskytkolme

Yykaakoonee-kuvakotkotus se vaan jatkuu.

Ihka aitoa Lapin aihkipuuta.

VALOMERKKi

VALOMERKKi

Valomerkki tuli suden hetken aikaan.
Kultainen kehrä kävi näyttäytymässä pilven lonkien välistä
kun muu maailma vielä uinui raskaiden luomien alla;
vartoen syntymistään huomeneen.

Jossain maailman kylillä,
wiimeiset hoippuivat yökerhoistaan,
saaliinaan seuraa päiväkerhoihin
tahi raskaiden ajatusten täyttämä tyhjä onea olo.
Alastomassa betonihelvetissä.

Mahdollisimman kaukana,
monien mutkien päässä hiljaisuudesta,
rauhasta, heräävästä luonnosta, hiirenkorvista
ja sateen kasteleman ruohon ja maan tuoksusta
hitaasti kiiruhtavan kymen ahteella

Hätäisimmät heräilijät keräilivät kampetta ja rompetta,
ehtiäkseen työhön, työhön taas työhön. Yhä vaan työhön.

Haalivat vaalivat statustaan,
unelmoivat vapauden hatustaan
uupuen kuormansa alle ehtynein toivein
paikaten huuruilla haurasta kuortaan
etsien toiveiden vuortaan.

Ultima Thulessa lauloin virralle aamunlaulun
talletin taulun mieleen ja palasin kieleen,
kertomaan kummista tummista tunnoista.
Runoissa - kauneuden lumoissa.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

KALLUPPi

KALLUPPi

Satuinpa tässä muutamana päivänä kalluppitutkimuksen todistajaksi ihan paikan päällä suoraan. Vierestä ihan pääsin seuraamaan tuloksia ja etenkin sitä miten niitä tehdään. Etenkin kun tein sen itse.
Näissä tähellisissä asioissa vain warma on aina varmaa!

Joku on kuvannut kallupin tekoa leipomiseksi jossa esim. Bostonkaakkua leipova kaulii ja koulii taikinan, voitelee sen parhaalla mahdollisella herkulla - voilla, että siihen tarttuu mahdollisimman hyvin sokeri ja kameli. Ja antaahan se voi siihen oman nyassinsa. Senhän nyt tunnustaa kaikki poliittiset ryhmät.
Ketku leipuri tietysti käyttää voin asemesta jotain ennakkoon jäykistettyä ja sittemmin notkistettua kasvisrasvaa.
Nooo, kalluppi ei ole lainkaan tuota, se vain tuntuu siltä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kaiken kevätkiireen ja hössötyksen keskellä ja päälle osauduin lähimaalikylään - hammastohtorille, mutta hyvin reippaasti väärään aikaan. Ennakkoni oli runsaasti reilu, mutta en viitsinyt takaisinkaan huruutella, vaan ajattelin kuluttaa aikaa hotellin terassilla jossa näytti olevan paikallista perusporukkaa orientoitumassa äänestyskäyttäytymiseen.

Pari tutumpaa metsästäjä-kalastaja ukulia viittasi pöytäänsä näyttäen samalla että velvoitteet on hoidettava jo tullessa - etukäteen. Täällä ei muualta tulleen sanaan niin vain luotetakkaan. Ilmaisin vilpittömyyttä todistaakseni tarjoilijalle että lunastan kosteat poletit pöytään heti. Lopputulosta tietämättä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Eipä siinä keretty oikein juutakaan sanoa kun musta limoussiini kaartaa sivuryöppyä terassin eteen parkkiin. Sikaosastolta nousee suuri tumma mies liituraitoinen, kuljettaja, kalpeakasvoinen kuikuilija seuraa, perässä salkun kera.

Römeällä äänellä pohatta astuu terassille, viittaa tarjoilijaa kiikuttamaan joka miehelle oluen keulan eteen. Minullekin tuodaan pullo nakottamaan. Liituraita pitää lyhyen ylevän puheen isänmaasta, kodista ja uskonnosta ja itsestään. Käskee sitten poistuessaan kaikkia äänestämään oikeaa puoluetta. Miehistö nyökkää innokkaana.

Kysyn tovin kuluttua ketä he meinaavat äänestää vai meinaavatko? Lähes kaikki nyökkäävät ja kohottavat lasiaan josta ymmärrän että liituraita kerää äänet paria sammunutta lukuun ottaen kaikki.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Mutta eipä ehdi pöly laskea kun pihaan kaartaa jyhkeä uudenkarhea katumaasturi ja siitä hyppää, maihinnousukenkiin, villapaitaan, nenärenkaasen ja partaseen pukeutunut ruokkoamaton pitkätukkanen, huivikaulainen wanha hippi.

Takaoven avauksella, takaosastosta - sieltä pilkistää pitkä mustaan luomuvillasukkahousuun verhottu kinttu sorjine nilkkoineen. Sitä sievistää musta kiinalainen herkkä, samettinen kangastossu.

Kun koko ryökäle, pikki-pikkiriikkisessä roiskeläpässä ja kampaamossa sekoitetussa monivärisateenkaari tukkahäkkyrässään ynnä laamapaidan alta tunkevine luomurintoineen, tunkee itsensä terassille niin sammuneetkin virkoavat kuin tuomiopäivä olisi koittanut ennakkoon. Eräs evp. ornitologi alkaa selamaan lintukirjaa tarkistaaksen otuksen latinakielisen nimen ja levikin.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Hento neitokainen huiskauttaa kyypparille pikkirillillä että hoitaa tämän kierroksen yhteiskunnan piikkiin ja asettuu sitten pöydänreunalle niin ottavaan asentoon että uteliaimmat voivat tarkistaa hameenreunan alta käsin onko neidolla huivi hyvin solmittu ja päässä.

Wanha hippi jakaa esitteitä ja neiti maalaa tulevaisuudesta niin jyrkän kuvan että 20 vuotta selvää päivää näkemättömät juopotkin purskauttavat ilmieläviä kyyneliä virtaamaan pitkin terassia.
Nulkkajavrin Nilla tekee ristinmerkkiä väärinpäin kaiken hulvatun varalta.

Kun pullot on vajunneet, tilaisuus päättyy, äänestäjiä kehotetaan äänestämään turvallisemman ja saasteettomamman maailman puolesta ja tyttö ja wanha hippi kaartavat Hiiteen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Kysyn tovin kuluttua ketä he meinaavat äänestää vai meinaavatko lain? Lähes kaikki nyökkäävät sekä kohottavat lasiaan josta ymmärrän että lyhythameinen mustasukkahousu kerää äänet paria uusio sammunutta lukuun ottaen kaikki.

Tätä jatkuu vielä jonkun tovin kun siihen kaartelee milloin milläkin autolla joku osakas tarjoilemaan olutta. Kysyn joka kävijän jälkeen ketä tämä vaikutus- ja äänivaltainen sakki äänestää. Vastaus on aina sama. Viimeksi tarjonnut saa äänet.

Itselleni on kertynyt jo kymmenkunta putelia eteeni kun hoksaan että, Pahkeinen - minun on karahdettava pystyyn ja lähdettävä sinne hammastohtorille päin. Nostelen putelit miehille nokan eteen, yksi per sierainpari siitä kertyy

Kun olen poistumassa, kaikkein selvin mestari kohottaa kättään ja toteaa:
"Heih tuyppih! HEIH! KUULE! Met päätettiin äänestääkki shinua. Met äänestämä aina sitä joka tarjoaa illan wiimeset oluet."

Parempi pää täynnä, kun kymmenen oksalla.

Obladii obladaa

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU kallupppien perässähiitäjille!
........
Ihmisiä on kolmenlaisia. Niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa.

määrämuoto

Määrämuotoiset huulimaiset Trifolium pratensen
kukat ovat tyveltä selvästä vaaleampia.

Kansanperinteessä tätä läheltä katsoen jopa eroottiseksikin
ylistettyä kukkaa on käytetty muunmuassa:
a) ROHTONA:
Kokonaisina keuhkoputkikatarriin ja vatsakatarriin,
sekä vaivalloisiin peräpukamiin.

Kukkateellä on paranneltu nuhakuumetta, vatsakipuja
ja myös kuukautiskipuja.
Kukan valkoisesta muodosta valmistetun
teen uskottiin myös vähentävän valkovuotoa.

Kukkaa sekoitettiin kuumaan veteen, jonka höyryä
hengitettiin angiinan hoitona.

b) RUOKANA:
Kuivattuna ja jauhettuna kukista saatiin leipäjauhojen jatketta,
joka auttoi selviämään katovuosista.

Lisätietoa voipi käydä kurkkaamassa TÄSTÄ!

YHDESSÄ

YHDESSÄ

mikhän mee mönkhän
yhesä tulhan menhän
eninthän öksymmä
sole kuitenkhan varmaa
son korkheemman hallusa

~~~~~~~~

meessie akka ees
met tulemma perässä
hurttien mukana
ko saamma vermhet eshin
ja reen pakattua täythen

~:~:~:~

Mikhän mee mönkhän!
Yhesä tulhan menhän,
eninthän öksymmä.
Sole kuitenkhan varmaa,
son korkheemman hallusa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Meessie akka ees,
met tulemma perässä,
hurttien mukana,
ko saamma vermhet eshin
ja reen pakattua täythen.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

TUTKiMUSMATKA

TUTKiMUSMATKA

Puolipilvinen huomen ja reipas raikas koillinen.
Suunnitelmia tulvillaan koko aamu tyystin.

Pekonin täyttämä,
kanan perästä tulleella viimeistelty vatsalaukku
köllöttelee tyytyväisenä tutulla sijallaan suoliläjän päällä.
Muistelee onnellisena wanhoja hywiä aikoja.
Lähettelee hyväolo-signaaleja humeettiin alwariinsa
ja haistattaa Pekka Puskalla paskat.

Ei vastaa vaikka kysyisi, eikä valita.
Eikä välitä, on vain leppoisana.
Vieläkö sitä muka paremmin pitäisi elämän olla?
On heti aamusta niin täyteläinen olo
että naurattaa ihan iteksiään,
kuin juuri olisi paketin tuoretta voita hotkaissut.
Ja kermaa päälle pänikän.

Jos moisesta vielä pahanolon tunnon saisi,
pitäisi olla piru jo mieheksi tahi nälkäkurki - kuikula.

Vielä reilu suullinen kolmatta aamukahvia
ja sitten ylös, hurstia niskaan, jalat saappaisiin, liikkeelle.
Kartta on päässä, hatun alla.

Wähäiset niestat olkalaukussa:
makkarapaketti, vänkylä, kahvenporoja;
taskussa vajaa kourallinen sokeria.
Vaatimatonta mutta riittävää. Kyllä voi lähtä.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

iLTA UNi

iLTA UNi

Iltalinnun laulu sulautuu tauluun jota katselen
säyseän kymin ahteelta raukeana loikoen,
koipia oikoen.

Nuotion lämpö, savun häiveinen, hivelevä tuoksu.
Kuin kuriositeettina; musta nokinen pannu keitinselässään,
juomaan kurkistavan sarvaan silhuetti vedenrajassa.
Läsnä on lähes kaikki.

Enää kumppania vartoan.
Ulvaisun kuulin kaukaa tunturien takaa aamunkoissa.
Tulee jos sattuma ei tee tenää.

Odotan turhaan hämärää,
kultainen kurra roikkuu taivaankaarella
ja metsä sen edessä on ainoa elementti
joka himmentää saapuvan yön,
jotakuinkin edes säädylliseksi hämyksi.

Aukealla jängällä tai tunturin laella yöttömässä yössä,
aistia voi alastoman vastasyntyneen tunteen.

Siellä. Selkosessa - siellä voi kokea uudelleen,
aikuisena, omin jaloin, omin älyin ja eetoksin;
miltä tuntuu vunukasta
kun koko elämänsä äitinsä kohdussa viettäneenä
putkahtaa maailmaan joka on valolla kyllästetty.

Kairassa hälyn sijaan tyven on ja hiljaisuus.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!

DEMOKRATiAA LAiTURILLA

DEMOKRATiAA LAiTURILLA

Muutamana, tai tarkemmin sanottuna vain yhtenä varsin aurinkoisena kevätpäivänä asettuivat Sokrates, Platon ja Aristoteles Kaamasen akkain pyykkilaiturille Kaamasjoen mutkassa. Siinä missä on se petongista valettu veneenlaskupaikka. Ei se mihin on se viitta: Veneenlaskupaikka - sehän on väärällä puolen tietä ja vesikin on sillä puolla väärä - Vuontisjärvi.

Eikä sitä laituriakaan oltu hinattu vielä paikoilleen, mutta paikkahan on olemassa, talvellakin, vaikkei siinä mitään laituria huomaa tahi näy. Huoletta siitä karauttavat jänkäfilosofit peltipailakalla ahteelle ja siitä Kievariin kaljoille, ei tarvitse pelätä että pailakan suksen nokka kopsahtaa laiturin ponttooniin.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

No nämä wanhat patut siis, Sokrates, Platon ynnä Aristoteles olivat päättäneet kokoontua Ultima Thule-symposiumiin Ultima Thuleen eli Inarin Kaamaseen koska halusivat näkökulmaa, hajurakoa sekä etenkin uutta katsantokantaa, mahdollisia uusia oiwalluksia, jo muinoin fiilailemaansa erinomaiseen demokratia-käsitteeseen.

Ja sikälikkin se oli heidän mielestensä tähdellistä, että kun olivat toistensa oppilaita lähes kaikki tyynni, paitsi Sokrates joka ei ollut.

Mutta siinä kysymyksessä enemmistödemokratia hakkasi mennen tullen (2-1) Sokrateen, kun pohdittiin että minnekkäpäs sitä mennään hautomaan käsityksiä ynnä suorittamaan empiiristä pohdintaa ja arviointia tuosta mainitusta asiasta. (Sokratesta (1) näet kiinnosti Suomen Ateena, muita (2) Tunturi-Lappi)

Äänestyspäätöksellä siis heilahdettiin Ultima Thuleen symposioimaan ja siitä oli Kievarin emäntä kovin iloinen, sillä symposiuminenhan tarkoittaa reippaita ryyppyjuhlia. Iloisia paremman väen ryyppyjuhlia.
Symposium järjestetään siinä tapauksessa kun ei iljetä rahvaalle kertoa että mistä varsinaisesti on kyse.

Äänestä päätellen alkuun hyvin kohtuullisen hillitysti alkaneet sympatiseeraukset kiihtyivät viinin, naisten ja karaokelaulun yhä yltyvässä virrassa niin että, orgia-vaiheeseen siirryttäessä tilaisuus kuulosti jo enemmänkin bakkanaaleilta - luvalla sanoen, kuin joltakin filosofian osa-alueen leikilliseltä, mutta haastavalta nokittelulta.

Sikälikkin kun oikein käsitin - ymmärrykseni mukaan ja nyt sitten jälkikäteen olen sallinut vielä itse itselleni sen selittää - siellä tarvittiin leukua muuhunkin kuin kuivalihan siivutukseen. Ainakin sanojen perustelujen vahvikkeeksi. Mutta tämä tästä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Nyt nämä herrat: Sokrates, Platon ynnä Aristoteles olivat sen oletetun akkain pyykkilaiturin tienoilla paikkaamassa illallisen symposiumin aikaan saamia aukkoja humeetissa. Sävyisinä, pikkuhiljaa rauhoittuneina ja muutenkin keskustelualttiina, mutta korrektisti - toinen toisilleen ajatusten vaihdon ja ilmaisemisen ääneen sallien.

Sokrates totesi, ensin haparoituaan ja mäyräkoiran avattuaan:
"Minua kuulkaas, arvoisat oppilaani, hieman kyrsii tämä meidän kehittämämme mallin viilaaminen kaikenmaailman ketkujen omien tarkoitusperien mukaiseksi. Suoraan sanoen minua vituttaa kun katsoo päältä kuinka itseasiassa meidän systeemiä käytetään surutta porukan kusettamiseen."

"Ei siinä mitään, vedätys on luonnonlaki, senhän me tiedämme, mutta eikö nuo nyt voisi käyttää siitä jotain muuta nimeä kuin tämä meidän fixaama demokratia.
Minä vaan kysyn hyvät oppilaat."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Platon kurottaa avatun mäyräkoiran persiestä putelin, narskauttaa hampailla korkin ja pistää sen sivistyneesti viittansa poimuihin josta se sopivalla hetkellä osaa solahtaa itseksensä, itse itsensä valitsemalla hetkellä johonkin ympäristöystävälliseen loukkoon noudattaen luonnonlakien sattumapykälää.

Ottaa sitten pitkän hörpyn, röyhtaisee, vapauttaa eetoksensa mukaisesti kaasua ilmaan, taputtaa rintaan ja toteaa:
"Olette pirun oikeassa arvoisa opettajani, pirun oikeassa. Asia on räytänyt minunkin sydämessäni jo kotvasen aikaa. Olenkin tarkistellut ja ajatellut muuttaa vielä kerran omaa viritelmääni niin että sielun määritelmään jää vähemmän selitettävää.
Ajattelin että jospa siitä tulisi tavallisen rupusakin näkökulmasta helpommin käsitettävää, samalla kun oligargeille hieman vaikeampaa muunnella käsitettä mieleisekseen."

"Kun minulla aiemmin oli järkisielu, intosielu ja haluava sielu, niin ajattelinpa jättää sen haluavan sielun tyystin pelkästään ahneille, persoille ja opportunistisille sosiopaateille joista tullaan jossakin vaiheessa kai sitten laatimaan tunnistuskriteerit. Sitten kun inimiskunta havahtuu lopulta.
Muilta osin pitäydyn kyllä hyvinkin wankasti aiemmassa filosofiassani."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Aristoteles, nuorin wesseli, köhii nyrkkiinsä ja kysyy olisiko hänelläkin mahdollisuus yhteen osuuteen mäyräkoirasta 12/1, vaikka ikä ihan täsmälleen ei sitä vielä edellyttäisikään.

Saatuaan putelin tunturipurojen raikasta vettä hän nostaa sen kuiville huulilleen, lunksuttaa oiwallisen suullisen, pyyhkii suunsa ja sanoo retorisesti:
"No joo - mikä ettei, samaa mieltä, samaa mieltä hyvät kolleegat. Minusta varsinkin tämä edustuksellinen demokratia, tämä kaikkien näennäisdemokratioiden äiti, tämä se vasta kääntyy kansalaisiaan, äänestäjiään vastaan. Äänestämällä jotakin näennäisdemokratian esille laittamaa ehdokasta sitä vain hyväksyy loputtomiin saman järjestelmän. Saman jonka tunnuspiirteeksi Sokrates, wanha weikko tuossa aiemmin jo mainitsi kusettamisen."

"Olen sitä mieltä että näennäisdemokratiassa äänestävät vain opportunistit ja tyhmät. Täyspäisten tehtäväksi jää olla äänestämättä koska yhtään järkevää, oikeudenmukaista, tasa-arvoista vaihtoehtoa ei ole tarjolla."

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tässä vaiheessa keskustelu tyrehtyy siihen - jää paikalleen, koska Nikkaluohtan Piekka ajaa porauttaa ympär'päissään kolmelaitasella olemattomaan akkain pyykkilaituriin ja filosofeille tulee hoppu pelasta mäyräkoiran jäljellä oleva sisus parempiin suihin.

Platonilta kastuu varpaat ja se nielasee sätkän tumpin. Sokrates pyllähtää persielleen kylmään rantaveteen, kastellen viittansa. Aristoteles puolestaan hyppää mäyräkoiran kanssa vitelikköön, mutta Piekka kaivaa veneen pohjalta pullon oiwallista Talvisota-viinaa, ottaa ryypin, ojentaa ja sanoo kaikille:
"Lii-uv tääbbin wlan vâi piäsá-uv neetin monnii iärrás pehr?
(Onko täällä wlania vai pääseekö täällä nettiin jotain muuta kautta?)

Bures boahtin, Absurdistaniin!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU demokratiaa pohtiville.
........
Demokratiasta on tullut varasvallan, kleptokratian, hatara kuliss