YHÄ PARANEE
Vaikka kuin tupruttaisi purkua,
tahi seisahtaneelta vaikuttaisi joku
hyvinkin aloilleen juuttunut paikallinen umpuilma,
niin silti siinä on kokemisen viehätys.
Seuraa ankara halu tunkeutua sen sisään,
aistia sama väkevästi iholla,
minkä näkimet suovat ajatella;
silti aprikoiden leijuvaa kokonaisuutta säällisesti,
kauneuden näkökulmasta.
Jos vain itse haluaa nähdä,
siellä umpuhunnun ytimessä auringon valo siilaantuu,
sumuhattarat leijailevat autereen sisällä
hakien päällisin käsin mielipuolisina ulospääsyä;
niiden tolkuton liikunnan vapaus on upean kaunista.
Kun oivaltaa nähdä sen.
On lahean pehmeää,
kontrasti on erinomaisen hyvässä sopusoinnussa
koko valoisan maailman kera;
hiljaisuuden yhtyessä utuisuuteen - talven harmonia.
Ja yhä vaan paranee tuostaan,
vielä hyvähkön tovin;
jonnekkin maaliskuun lopun huitteille,
julman huhtikuun alun tienoille saakka.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi