VANKi

VANKi

Merestä on jo pitkä aika - liian pitkä,
päivä päivältä lisääntyy haikeus.
Vaikeus olla ajatuksen päässä siitä
saa monenlaisia haihatuksia aikaan.

Sielu käy levottomaksi - jalat polkevat paikallaan,
lienee sitä samaa sukua ja juurta
kuin muuttolintujen levottomuus.

Matka ei edisty,
sopivaa tekosyytä odotellaan.

Hyviä kuvauspäiviä menee hukkaan;
aurinkokin vielä sopivan matalalla taivaanpiirillä
jottei olisi liian ankara keskipäivän valo.

Mutta täällä sitä vaan ähkitään lumen kanssa -
arktisessa hysteriassa;
penkat peittävät auringon satunnaiset pilkahdukset,
ne mitä se ehtii singota pilvenlonkien raosta
meikäläisen lingotessa lunta kaarella
saarekkeiksi ja kinoksiksi nietokseen.

Kailasta runnoen;
olen kolatun pihamaan vanki,
sen reunoilla odottaa vapaus -
rikkumaton umpihanki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne