NUOSKA
Kuiskauksia,
kahinaa,
humpsahduksia matalalla äänellä,
ikään kuin ne nielaistaisiin synnytyksen jälkeen.
Ulottuvat suljettujen silmien taakse,
saattavat eetoksia entoon,
pysähtynyt tola ei änkeä vastaan;
myötäilee pikemmin.
Luminen selkonen elää,
kaarelle jäätynyt solukko hellittää,
oikeneva vitelikkö muodostaa hidastetun kuvan.
Kokonainen kaira on alituisessa liikkeessä,
tällä erää silkasta lämmön voimasta,
ilman tuulen kipenettäkään.
Oikein sielua kutittaa,
toivo nousee kurkkimaan avonaisesta kaula-aukosta,
sysää huivin syrjään
ja elättelee itseään sillä että,
joskohan tämä tästä vielä
sittenkin kunnon kantokeliksi kopeutuu.
Olennaisia ja epäolennaisia haihatuksia liihottelee
lumesta vapautuville oksille riettaasti kiikkumaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi