HUOH!

HUOH!

Huoh!
Kun sitten saa suurin elein pätöstettyä päähänsä,
ettei juuri nyt ole otollinen aika lähteä
Jäämeren rantaan haahuilemaan;
sielua tyydyttämään - silmiä lepuuttamaan.

Sen paremmin Haavruuan lauluakaan vahtaamaan,
kuin näpsyttelemään otoksia allihaahkoista,
koska ihan kotoisessa kinkerpiirissä
on tällä erää tekemistä ihan nokko.

Niin eiköspä vaan;
rantahaahuilun tilalle kaivautuu jostain
viime kevään muistoista pilkkimisen korvamato.

Eikä lempohinen laannu,
vaikka froua kuivattelee ilman rihmankiertämää
takan eessä hiuksiaan.

Jättimäisiä affuja vaan lykkää jään alta
jokaisella kiskaisulla.

Ja ranttee - se on taas kuin laviinin järjiltä,
vaikka vasta toissa päivänä siloteltu koko kenttä,
penkat linjattu torrakon kiskolla viivasuoriksi,
koiruin kuset lingottu runolliseen hevonvuittuun;
herkkäin silmäin iloja pilaamasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne