KOTAKOHVET

KOTAKOHVET

Joskus sitä vaan sisuuntuu jostain pienestä,
tarraa kiinni ensimmäiseen ottimeen
mikä nyt sattuu lähitienoolla olemaan,

Kuormaköysi,
astalo,
jonkun kraiveli.

Tässä tapauksessa lumilapion kahva oli tyrkyllä,
törrötti syrjäytyneen oloisena kinoksesta;
ensi hätään.

Sanasta miestä - lapiota varresta -,
siinä samassa pätkähti päähän;
ettei kotakohveja ole nautittu hyvään aikaan,
ei koko talvena.

Ulkoleikin aika on kulunut lumen kanssa hupaillessa,
kotariepu on saanut ottaa harteilleen kannettavaksi
koko talven lumet - osan lingonkin ryöpystä.

Oli siis kohtuullista päästää se ansaittuun asemaan,
toimimaan herkkien talvisten hetkien tyyssijana,
runon ja haihatusten kohtuna.

Muutaman tunnin ähkimisellä uudelleensyntyi
sanojen ja luotteiden wanha asettelupaikka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne