JÄLKiTAUTi

JÄLKiTAUTi

Nuoruuden huimuus - kumma tauti -,
siihen voi sairastua vielä jälkikäteen,
vai onko se vaan pelkkä jälkitauti jos lempo uusiutuu.

Mokomaa on ollut havaittavissa aina silloin tällöin,
milloin minkäkin puuhastelun tuoksinassa,
vaikkakin vähemmissä määrin näin wanhettuessa;
mutta silti.

Yltiöpäisen ankara hurjapäisyys,
tuo mieltä kiihottava väkevä wimma,
saattaa yhäkin iskeä aivan varoittamatta.
Kaivautua esiin - ottaa ohjat hoteisiinsa kaikessa.

Putkahtaa läpi vielä jopa varttuneenkin iän myötä
ja yleensä jo hyvin pitkälle etukäteen
ennakoiduista suunnitelmista.
Länsimainen tiede tuntee useitakin tapauksia.

Esimerkiksi eilen
kun ihan on taivaallisessa rauhassa köröttelemässä
pappavauhtia ummenkulkijalla viattomassa ummessa.

Eikös vaan Rienaaja saa äkin henkisen yliotteen;
peukalo koukistaa kaasuliipasimen pohjaan,
raatoriepu nousee poromieskyyryyn helmoille
ja riähkähulluus saa mahdollisuutensa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne